Ruumiillinen tuska ja psyykkinen kärsimys ovat kaksi kokonaisuutta, jotka eivät aina ole erillisiä. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme, kuinka psykologinen sairaus voi vaikuttaa fyysiseen kipuun ja päinvastoin.
Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan terveys on tila, jossa yksilö nauttii täydellisestä henkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Määritelmä korostaa, kuinka henkinen ja fyysinen terveys ovat yhtä tärkeitä ja toisistaan riippuvaisia. Psykologinen sairaus, kuten masennus tai ahdistushäiriö, voi johtaa fyysisiin oireisiin kuten energian puutteeseen, ruokahaluttomuudesta syömiseen tai uni -ja keskittymisvaikeuksiin. Samoin jatkuva fyysinen kipu tai jokin ruumiillinen sairaus voi vaikuttaa mielenterveyteen ja aiheuttaa esimerkiksi stressiä tai masennusta.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että masennus ja krooninen kipu kulkevat usein käsi kädessä. Yli puolet masennuksesta kärsivistä raportoi myös kroonisesta kivusta. Tähän liittyy monia syitä. Kivun käsittely vaatii paljon kognitiivisia resursseja, jolloin kivun kanssa eläminen voi johtaa henkiseen uupumiseen. Lisäksi kipu voi itseään ruokkivalla tavalla vahvistaa masennusta, kun tuskallinen tila estää henkilöä nauttimasta normaaleista, elämäniloa herättävistä asioista.
On siis tärkeää huomioida kokonaisvaltainen terveydentila, kun kohdataan ihmisiä, joilla on sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita. Tällöin voidaan antaa oikea-aikaista ja tehokasta hoitoa, joka auttaa sekä fyysisen että psyykkisen terveyden parantamisessa.
Ymmärrämmekin nykyään, että henkinen ja fyysinen terveys ovat lomittuneita ja toisistaan riippuvaisia. Tämä tieto herättää toivon siitä, että tulevaisuudessa psykologinen ja somaattinen sairastavuus huomioidaan paremmin ja aiempaa tasapuolisemmin. Kärsivän ihmisen kokonaisvaltainen hoito on tärkeää, sillä vain niin voimme auttaa ihmistä parhaalla mahdollisella tavalla.