Puhutaanpa hetki vastoinkäymisistä. Ne tuovat usein eteemme haasteita ja vaikeuksia, mutta oletteko koskaan pysähtyneet miettimään, kuinka paljon ne myös opettavat?
Psykologiassa on vaikeuksien positiivisesta puolesta kertova ajattelun suuntaus nimeltään resilienssi. Se on kyky sietää vastoinkäymisiä ja nousta niiden yläpuolelle. Resilienssi ei tarkoita ongelmien sivuuttamista tai niiden vaikutusten kieltämistä, vaan enemmänkin kykyä toipua niistä sekä kykyä ottaa niistä opiksi ja kasvaa.
Resilienssi nähdään monimutkaisena prosessina, johon vaikuttavat moninaiset tekijät. Mutta mikä hienointa, resilienssiä voi harjoitella ja vahvistaa. Jokaisella meistä on sisällään potentiaali kohdata elämän haasteet voimakkaina ja rohkeina, kaikkien niiden tunteiden kanssa, joita ne voivat meissä herättää.
Mutta mitä resilienssin harjoittaminen tarkalleen ottaen tarkoittaa? Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tunnustaa ja hyväksyy tilanteen sellaisena kuin se on. Se voi tarkoittaa myös sitä, että ottaa vastaan tukea läheisiltä tai lääkäriltä. Se voi tarkoittaa liikuntaa tai luonnossa oleskelua, mielen lepohetkiä ja voimaantumista. Ja ennen kaikkea se tarkoittaa luottamusta itseensä ja omiin kykyihin selvitä.
Miksi meidän tulisi kiinnittää huomiota resilienssiin? Koska se vahvistaa meitä. Se kertoo meille, kuinka voimme kehittyä ja kasvaa vaikeuksista huolimatta. Se auttaa meitä huomaamaan omat voimavaramme ja käyttämään niitä. Resilienssi auttaa meitä luomaan parempaa suhdetta itseemme, tunnistamaan omat tunteemme ja toimimaan toiveidemme ja arvojemme mukaan.
Pidetään huoli itsestämme ja harjoitetaan resilienssiä. Se ei tarkoita sitä, että elämä olisi aina helppoa. Mutta se tarkoittaa sitä, että meillä on kyky nousta, kasvaa ja oppia – aina, vaikka elämä heittelisi meitä. Ja se on jotain todella arvokasta.