vaeltaja kiirehtii yössä joutuu ylittämään silmänkantamattomia soita. Kun on jo monesti vajonnut vyötäisiä myöten, huutaa kivusta saapuessaan mittaamattomalle rämeelle. Voi ei taasko, aina vain samaa. (tässä on oltava tarkka) Kuitenkin vaeltaja tietää, että suo on viides tai seitsemäs, laskutavasta riippuen viimeinen, ja vain laiska mieli, tai uupunut, uskottelee itselleen kiertävänsä kehää: tekee soista perustyypin. Nyt […]