Kaksi runoa
Maailma huutaa Silmät katsoo tyhjistä päistään, Näkevätkö oikeasti? Eivät koskaan pääse totuuden siemenet sulamaan jäistään, Jos niitetään maailman pelloilta toisen vilja jatkuvasti. Metsässä olevien puiden kaarnaan, Jälki kaipuusta jätettiin, Muistoksi ihmisyydestä, Joka lailla varkaan heiltä vietiin. Sipuli oli kerran kokonainen, Vain kitkerä tuoksu jäljellä enää onnesta. On kultainen keskitie unelmaa, Ja rakkaus elää ainoastaan menneessä […]