Keskipäivään kiivennyt syysaurinko lämmitti maata ja maassa makaavia miehiä. Puolukan varvut kiilsivät mättäillään. Hiljaa häipyi rattaiden lonkutus häviten kaiken nielevään männikkökankaan hiljaisuuteen. Väsyneet miehet nukkuivat. Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan.      Aika velikultia. Väinö Linnan Tuntematon sotilas päättyy näihin sanoihin. Syyskuun alussa […]