Nuortenkirjallisuudessa sanallistetaan ainutkertaisella tavalla sellaisia koulunkäyntiin liittyviä tilanteita ja ongelmia, jotka tavallisesti jäävät julkisen ja virallisen keskustelun ulottumattomiin. Niissä koulu on tavallisesti paikka, jossa nuoren identiteetin ja kasvun ongelmat kulminoituvat (Häggman & Bergholm 2001, 261). Jo 1970-luvulla ilmaantui suomalaiseen teiniromaaniin kriittinen asenne auktoriteetteja, instituutioita ja hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan (Lehtonen 1982, 478). Artikkelissani tarkastelen Anna-Liisa Haakanan nuortenkirjojen […]

1970-luvun alusta eli peruskoulun syntyvaiheesta lähtien koulussa on ollut perustavanlaatuinen ongelma: opettajan ja hänen oppilaidensa maailma, jossa koulun varsinainen tarkoitusperä toteutuu, ovat jääneet ja jäävät hyvin suurelta osin salaan koulun ulkopuoliselta maailmalta. Opetusta koskevien ohjeiden laatijoiden tulisikin olla nykyistä paremmin selvillä siitä, mitä koululuokassa todella tapahtuu. Näin päästäisiin paremmin kehittämään koulua ja sen tuottamia oppimistuloksia. […]