Yleinen mielikuva humanisteista lienee vaatimaton puurtaja: humanistit tekevät hiljaista työtä omissa kammioissaan eivätkä pidä paljon ääntä itsestään. He työskentelevät pienipalkkaisissa opettajan, kirjastonhoitajan ym. ammateissa.1 Humanistien eliitti erottautuu tästä nykypäivän humanistiköyhälistöstä: saksalaisen ja ranskalaisen sivistysporvariston (Bildungsbürger; citoyen) perinteitä jatkaen heillä on perittyä omaisuutta ja suku- ja akateemisen suhdeverkoston kautta he ovat osa yhteiskunnan eliittiä. Tällaiset humanistit […]