Staalo, Stállu, on sellainen henkiolento, joka pitää maukkaasta ruuasta ja hyvistä painiotteluista. Se on varakas. Staalolla on perhe ja koira ja se kulkee usein ihmisten asumusten läheltä. On pelottavaa kuulla Staalon lähestyvän. Se on isokokoinen ja vahva. Joulun aikaan se odottaa lapsia pimeässä ja pistää ne säkkiinsä. Yksi toisensa jälkeen katoaa Staalon säkkiin ja sitä myöten sen eukon ruokapataan. Mutta älä hätäile! Staalot eivät aina saa, mitä haluavat, koska ne ovat tyhmiä. Voit jymäyttää Staaloa panemalla kiviä sen säkkiin ja juoksemalla sitten karkuun. Seuraavana iltana Staalo tosin odottaa sinua taas jonkin mäen alla. Jos olet rohkea, voit painia Staalon kanssa kunnes se kaatuu maahan. Mutta kannattaa varoa sen mustaa koiraa. Koira auttaa Staaloa virkoamaan ja nuolemaan haavat terveiksi. Kannattaa niin ikään välttää Staalon leukua. Staalon leuku on sellainen, että se saattaa lumota sinut, jos lainaat sitä. Ja se puukko tappaa.

Elina Helander-Renvall, 2006

Näin kuvailee Elina Helander-Renvall Staaloa, yhtä tunnetummista saamelaisen mytologian hahmoista. Staalo oli läsnä elokuussa järjestetyillä alkuperäiskansojen Ijahis Idja musiikkifestivaaleilla Inarissa saamelaisnuorille suunnatun työpajan muodossa. Saamelainen lastenkulttuurikeskus Mánnu järjesti nuorille työpajan Stálut min kultuvrras – Staalot kulttuurissamme, jonka kautta nuoret pääsivät tutustumaan vaikuttamismahdollisuuksiin katutaiteen ja performanssitaiteen keinoin. Työpajan tavoitteena oli rohkaista ja innostaa saamelaisnuoria osallistumaan ja esittämään mielipiteitä saamelaisessa yhteiskunnassa. Työpajan teemana oli staalo: millaiset staalot syövät saamelaiskulttuuria ja miten staalot voitaisiin pelotella pois. Taustalla oli huoli saamelaisnuorten tulevaisuudesta.

Työpaja koostui kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa Lapin yliopiston apulaisprofessori Stefan Kirchner luennoi alkuperäiskansaoikeuksista, sekä Jenni Laiti siitä, miten kulttuuria voi käyttää työkaluna yhteiskuntavaikuttamisessa. Esimerkkinä hän käytti Gállokin kaivosvastaista kamppailua, jossa hän on ollut aktiivisesti mukana. Lisäksi Laiti on ollut mukana muun muassa Tjáppis Rájddo -performansiryhmässä ja Saamelaismuseo Siidassa juuri vierailleessa Gállok Protest Art -yhteisnäyttelyssä. Laitin mukaan saamelaisten täytyy oppia yhteiskuntavaikuttamista, mikäli he aikovat säilyä kansana. On myös tärkeää osallistaa nuoria, sillä he ovat tulevaisuuden johtajia.

Toisessa osassa nuoret pääsivät ilmaisemaan mielipiteitä katutaiteen keinoin Jenni Laitin ja Petra Magga-Varsin ohjauksessa. Magga-Vars on tullut tunnetuksi saamelaispoliitikkona, kulttuurivaikuttajana ja saamelaistaitelijana. Hän on myös saamelaisen lastenkulttuurikeskuksen Mánnun toiminnanjohtaja. Magga-Vars tuo esiin, kuinka erityisesti Suomen puolella nuorten aktivointi sellaiseen toimintaan, jossa otetaan rohkeasti kantaan, on ollut vaikeaa. Hänen mukaan taiteen kautta onkin helpompi tuoda esiin kulttuurin tilaa, vahvistaa kultttuuri-identiteettiä, mutta myös aktivoida yleisöä, jotka ovat yhtä lailla performanssin osallistujia kuin esittäjiäkin.

kuva-allot-vuollan

Kuva: Anneli Lappalainen/Yle Sápmi. Saamelaisnuorten katutaidetta Allot vuollan (Älkäämme alistuko)

Työpajan kolmannessa osassa nuoret suunnittelivat performanssin niin ikään Laitin ja Magga-Varsin ohjauksessa. Performanssi esitettiin lauantaina Ijahis Idjan pääesintyjän Mari Boinen konsertin aikana. Työpajamuotoisena suunniteltu ja toteutettu performanssi onnistui kasvamaan koskettavaksi taideteokseksi. Se sai myös ansaitusti huomiota seuraavina päivinä niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa.

Olin seuraamassa konserttia ja pääsin näkemään ja kokemaan performanssin lähietäisyydeltä. Mari Boinen konsertin puolivälissä alkoi soida Vilges suola – Valkoinen varas, joka on kappaleena tunnettu rohkeasta sanoituksestaan. Se kertoo valkoisesta varkaasta, joka varastaa väriä itselleen niiltä, joilla sitä on. Vilges suola -kappaleessa kritisoidaan kolonialismia, ja valkoisuudella viitataan valtaan ja hallitsemiseen, joka ei anna arvoa erilaisuudelle ja monikulttuurisuudelle, vaan hyödyntää sitä sen verran kuin se koristaa hallitsijaa itseään. Vilges suola oli mukana Mari Boinen vuonna 1989 julkaistulla levyllä Gula Gula, ja se tunnetaan Mari Boinen tuotannosta eniten poliittisena ja kantaa ottavana.

Vilges suolan ensi säkeiden kanssa samaan aikaan konserttilavan takaa alkoi lähestyä valkoisiin pukeutunut ihmisjoukko pelottavat, ilmeettömät, valkoiset naamarit yllään. Määrätietoisesti joukko lähestyi yleisöä ja raivasi tien konserttiyleisön keskelle, josta he löysivät kultaa. Valkoiset varkaat valtasivat alueen, kumarsivat kultaa ja alkoivat kaivaa sitä. Kova kirske säesti Mari Boinen laulua lapioiden osuessa asfalttiin. Osa valkoisista varkaista ryhtyi mittaamaan pääkalloja satunnaisesti yleisöstä valitsemiltaan henkilöiltä. Toiset kirjasivat tuloksia ylös.

Pidin esityksen ajan sylissä lastani. Yksi valkoisista varkaista lähestyi myös meitä ja mittasi lapseni pääkallon. Silmäni kostuivat, mutta lapseni seurasi tilannetta hämmästyneen hyväuskoisena. Jälkeenpäin kuulin, että kyynelet vierivät myös valkoisen naamarin takana. Lapsen pelokas, mutta hyväuskoinen ilme toi esiin sen valtasuhteen, josta Vilges suola -kappaleessa lauletaan ja johon myös performanssi otti kantaa.

Performanssin visuaalisuus oli tarkoin suunniteltu. Harsomaiseen kankaan alta pilkistävät gáktin hulvat, sisnakengät ja paulojen tupsut ilmensivät sitä, että nyt värikkäät ovat pukeutuneet valkoisiksi. Puvustuksessa ei kuitenkaan oltu sorruttu liialliseen kaavamaisuuteen, vaan valkoisia asusteita käytettiin symboloimaan pukeutumista joksikin toiseksi. Performanssin lopussa valkoiset varkaat lähtivät kantaen sylissään kultapaperiin käärittyjä kivenjärkäleitä vieden kullan mukanaan.

Performanssi ei kaivannut esittelyä ennen eikä jälkeen, vaan sen sanoma kantautui poikkeuksellisen hyvin ilman selittelyjä. Parhaiten esitys avautui tietysti niille, jotka ymmärsivät Vilges suola -laulun sanat tai tunsivat sen merkityksen ennestään. Performanssin jälkeen Mari Boine kiitti työpajan ohjaajia ja nuoria heidän rohkeudestaan. Mari Boine osoitti myös omalla esimerkillään rohkeutta ottamalla performanssin osaksi konserttiaan Vilges suola -kappaleen ajaksi.

Valkoiset varkaat -performanssi toimi itsenäisenä, ajatuksia herättävänä teoksena, ja kun sitä lisäksi peilaa työpajan teemaan staaloon ja sen merkityksiin saamelaisten mytologiassa, herättää se pohtimaan syvemmin enemmistön ja vähemmistön välisiä valtasuhteita. Työpajassa staalo symboloi koko saamelaiskulttuuria uhkaavia haasteita, joiden kanssa saamelaiset joutuvat taistelemaan kerta toisensa jälkeen. Kun edellisestä haasteesta on hädin tuskin selvitty, mäen alla odottaa jo toinen.

Performanssissa rinnastettiin kaivosteollisuus ja tutkijat, jotka lähtevät kerättyään tarvitsemansa mineraalit tai tutkimusmateriaalin. Valkoiset varkaat tyydyttävät omia materiaalisia tarpeitaan ja tiedonnälkäänsä tai ruokkivat tiedonnälällään materiaalisia tarpeitaan. Mutta mitä tästä jää käteen saamelaisille? Saamelaisten on myös varottava staalon leukun lainaamista, sillä siitä voi lumoutua ja sillä voi olla tuhoisia seurauksia koko saamelaiskulttuurille. Leuku symboloi työskentelyvälinettä tai työskentelytapoja, jotka voivat johtaa siihen, että saamelainen itse joutuu työskentelemään tyydyttääkseen vain omia ja valkoisen varkaan materiaalisia tarpeita ja tiedonnälkää. Mutta mitä tästä jää käteen saamelaiskulttuurille?

Laiti ja Magga-Vars kertoivat juuri ennen performanssia, että heidän on helppo eläytyä performanssiin, sillä saamelaisina he tietävät, miltä tuntuu, kun varastetaan, riistetään ja hyväksikäytetään. Jenni Laiti tiivistää pohtiessaan saamen kansan tilaa, poljetuksi tulemista ja nuorten rohkeutta ilmaista itseään:

[…] me [saamelaisnuoret] olemme hyvin passiivisia, emmekä uskalla ottaa omaa tilaamme, emmekä uskalla vaikuttaa yhteiskunnassa, emme uskalla vaatia meidän oikeuksia, emmekä uskalla elää sellaista elämää kuin me itse haluamme […] olemme olleet niin pitkään painettuina ja poljettuina […]kun joku sanoo monta sataa vuotta, ettet sinä ole mitään, niin kyllähän siitä syntyy tulosta ja kaikista kauheinta on, kun uskomme itse, että me emme ole mitään, ja se näkyy tänä päivänä siten, että emme usko itseemme, emme ajattele itse […]Olemme yhteisössämme pitkään yrittäneet parantaa saamelaisten tilannetta ja olemme edelleen samassa tilanteessa. Nyt olisi oikea aika reflektoida ja analysoida tosissaan, mikä on kansamme tilanne, ja mikä on meidän henkinen tila, miten me voimme saamelaisina […] Me emme taida voida saamelaisina kovin hyvin. Me voimme suomalaisina tai norjalaisina ihan ok, mutta saamelaisina emme oikein mitenkään. Meidän täytyy yrittää löytää erilaisia tapoja, miten voimme elää vapaana kansana.

Jenni Laiti 18.8.20141

Kaiken kaikkiaan Valkoiset varkaat -performanssi onnistui siinä tehtävässä, mitä taide parhaimmillaan tarjoaa; se kosketti ja herätti ajatuksia. Se jäi myös ihmisten mieliin ja vielä monen kuukauden jälkeenkin tulee kylmät väreet, kun kuulen Mari Boinen Vilges suola -kappaleen. Mari Boinen laulussa, Jenni Laitin ja Petra Magga-Varsin ohjauksessa sekä nuorten osallistumisessa yhdistyi myös eri saamelaissukupolvien taistelu yhteisten tavoitteiden puolesta, jotka ovat vieläkin saavuttamatta.

kuva-performanssi

Kuva: Vesa Toppari/Yle Sápmi. Videotallenne performanssista on katsottavissa Yle Sápmin julkiselta Facebook -sivulta.


Vilges suola
Du fámus ii leat ivdni
Don leat vilges suola
Ná gosa dal dološ olbmuin
Logat vilges suola
Don it gažadala
Go donhan visot dieđát
Mii leat eksotálačča
Rivvet alccesat ivdninDus ii ravkke váibmu
Don leat vilges suola
Du sánit leat bahččá
Ja nu guoktilaččaAlimužžii bahkket
Earáid ala čvožžut
Badjelgeahččan háksu
Dien du fiinna hájas(Mari Boine ja Bjorg Persen)
Valkoinen varas
Sinun vallallasi ei ole väriä
Olet valkoinen varas
No mitä nyt entisajan ihmisistä
Sanot valkoinen varas
Sinä et neuvottele
Sillä sinähän kaiken tiedät
Olemme eksoottisia
varastat itsellesi väriksiSinun sydämesi ei syki
Olet valkoinen varas
Sinun sanasi satuttavat
Ja niin kavalatYlimmäksi tunget
Toisten päällä seisot
Ylimielisyys haisee
Tuossa hienostuneessa tuoksussasi(Suomentanut Saara Tervaniemi)

Lähdeluettelo


Viitteet

  1. Jenni Laitin sitaatin pohjoissaamenkielisestä radiohaastattelusta koonnut ja suomentanut Saara Tervaniemi.