Kirjoitus perustuu Saamelaiskäräjien julkaisemaan selvitykseen “Saamen kielen käyttö Utsjoella”1. Selvitys on toteutettu Utsjoen kunnan ”Saamen kielikeskus Utsjoelle”-esiselvityshankkeen ja Saamelaiskäräjien saamen kielen toimiston yhteistyönä. Selvityksen ovat kirjoittaneet FM Anne Länsman-Magga ja YTM Saara Tervaniemi.2

Saamen kielten tilanteesta ei ole saatavissa tarkkaa ja kokonaisvaltaista tietoa, sillä eri saamen kielten tilannetta ei ole tutkittu riittävästi. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea. Näistä inarin- ja koltansaamen puhujia arvioidaan molempia olevan 300–400  ja pohjoissaamen puhujia noin 1500. Saamen kielten puhujien todellista määrää on tosin mahdotonta tietää, sillä määrät perustuvat arvioihin.3 Tietoa saamen kielten tilanteesta tarvitaan muun muassa niiden tuki- ja kehittämistarpeisiin. Tästä syystä selvitimme pohjoissaamen kielitilannetta Utsjoella, josta on mielikuva vahvasti saamenkielisenä alueena. Tilastojen mukaan Utsjoella asuukin yli kolmannes Suomessa asuvista pohjoissaamen kielen puhujista. Miltä pohjoissaamen kielen tulevaisuus Utsjoella näyttää? Tuomme tässä artikkelissa esille niitä johtopäätöksiä, joita teimme selvityksemme pohjalta pohjoissaamen kielen tilanteesta Utsjoella.

Haastattelimme selvitystä varten 20 saamen kielen käyttäjää, jotka asuvat Utsjoen kunnan alueella. Olimme kiinnostuneita siitä, millainen Utsjoki on saamenkielisenä ympäristönä. Haastatelluilta kysyttiin muun muassa, mitä kieliä he ovat oppineet lapsuudessaan, mitä kieliä he osaavat nykyisin ja mitä kieliä he käyttävät milloinkin. Lisäksi haastatteluissa oltiin kiinnostuneita saamen kielen puhujien kielellisistä asenteista, suhteesta saamen kieleen sekä saamen kieltä edistävien toimien tarpeesta.4 Selvitys antaa viitteitä siitä, minkälainen pohjoissaamen kielen tilanne on siellä, missä sen tiedetään olevan vahvin Suomessa. Sen kautta voidaan peilata ja arvioida saamen kielten asemaa myös muualla Suomessa. Tarvetta saamen kielten tilannetta selvittävälle perustutkimukselle on koko Suomen lisäksi edelleen myös Utsjoella.

Saamen kielellä perinteisesti vahva asema Utsjoella

Utsjoki on pohjoisin ja samalla ainoa saamelaisenemmistöinen kunta Suomessa. Koska Utsjoki on rajakunta, väestön liikkuvuus Norjan ja Suomen välillä on vilkasta. Tenojokivarren alueella on perinteisesti puhuttu pohjoissaamea, ja se toimii edelleenkin kommunikaatiokielenä yli valtionrajojen. Saamen kieli onkin Utsjoen kunnan alueella säilynyt arkikielenä, vaikka suomi alkoi vahvistaa asemaansa saamen kielen rinnalla erityisesti sotien jälkeen. Syitä suomen kielen aseman vahvistumiseen olivat suomalaisten lisääntynyt muutto Utsjoelle muun muassa alue- ja paikallishallinnon toimiin sekä Utsjoen liittäminen Suomen ja Norjan tieverkostoon.5 Suomen kielen käyttöä lisäsi myös se, että Utsjoen saamelaiset osasivat nyt paremmin suomea, jota he olivat oppineet pitkällä evakkoreissullaan Pohjanmaalla.  Perheiden kielivalintoihin vaikuttivat lisäksi interetniset avioliitot, jotka yleistyivät Utsjoen suomalaisten ja saamelaisten välillä 1950-luvulla.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 Utsjoella asui 1294 henkilöä. Saamelaisten kokonaismäärää kuvaavan saamelaiskäräjien tilaston mukaan Utsjoella asuu 768 saamelaista, mikä on 59,4 prosenttia väestöstä. Saamelaisten osuus väestöstä on huomattavan suuri lasten ja vanhusten kohdalla. Sen sijaan työikäisen väestön kohdalla saamelaisten osuus on pienempi. Utsjoen kunnan alueella on enemmän saamea äidinkielenään puhuvia kuin missään muualla Suomessa. Väestötietojärjestelmän mukaan vuonna 2011 saamen kieli oli merkitty äidinkieleksi 47,4 prosentilla koko kunnan väestöstä. Arviolta 80 prosenttia Utsjoen saamelaisista on ilmoittanut saamen kielen äidinkielekseen väestötietojärjestelmään.

Utsjoen saamelaisväestön rakenne on yhdenmukainen muiden saamelaisten kotiseutualueen kuntien kanssa. Muihin kotiseutualueen kuntiin verrattuna Utsjoella asuu kuitenkin suhteessa enemmän ikääntynyttä väestöä. Saamelaisten väestörakenteet saamelaisten kotiseutualueella ja kotiseutualueen ulkopuolella sen sijaan poikkeavat huomattavasti toisistaan. Jopa 64,5 prosenttia kotiseutualueen ulkopuolella asuvista saamelaisista on alle 35-vuotiaita, kun taas Utsjoella vastaavan ikäryhmän osuus on 38 prosenttia. Nuoret muuttavatkin pois Utsjoelta opintojen perässä jo hyvin varhaisessa vaiheessa peruskoulun tai lukion jälkeen. (Taulukko 1.)

Taulukko1

Taulukko 1. Saamelaisväestön jakaantuminen Suomessa vuonna 20116

Utsjoki saamenkielisenä ympäristönä

Utsjoen saamen kielen puhujat ovat kaksi -tai monikielisiä, vaikka moni varsinkin vanhemmista puhujista on oppinut saamen kielen ainoana ensimmäisenä kielenä lapsuudessaan. Suomen kielen vahvasta asemasta kunnassa kertoo se, että kaikki haastatellut kertovat osaavansa suomea sujuvasti, vaikka puolella haastatelluista ei ole ollut sujuvaa suomen kielen taitoa ennen kouluun menoa. Puutteita suomen kielen taidossa koetaan varsinkin perinteisten elinkeinojen, kuten poronhoidon ja kalastuksen, erikoissanastojen osalta sekä asioinnissa viranomaisten kanssa. Saamen kielen suhteen merkille pantavaa on, että kaikki haastatellut kokevat puutteita saamen kielen kirjoitustaidossa. Moni kertoo olevansa jopa kirjoitustaidoton saamen kielessä, vaikka puhuu saamea äidinkielenään.

Kaikki saamen kieltä äidinkielenään puhuvat ovat siirtäneet tai siirtävät saamen kielen taidon lapsilleen. Kuitenkin aikuisten lasten kerrotaan alkaneen käyttää enemmän suomen kieltä aikuistuttuaan. Syiksi tähän mainitaan suomenkieliset puolisot tai se, että he ovat muuttaneet saamelaisalueen ulkopuolelle. Alle 18-vuotiaiden lasten vanhemmat kertovat, että lasten suomen kielen käyttö lisääntyy kouluun mentäessä, ja lapset saattavat alkaa käyttää suomea myös saamenkielisten kavereiden kanssa. Samassa iässä lapset siirtyvät käyttämään enemmän suomenkielistä kulttuuri- ja mediatarjontaa. Tulevaisuuden uhaksi Utsjoella mainitaan nuorten keskinäinen suomeksi kommunikointi sekä nuorten muuttaminen kaupunkeihin.

Utsjoki on kielenkäyttöympäristönä kaksikielinen. Kaikissa selvitetyissä toimintaympäristöissä käytetään pääsääntöisesti sekä suomea että saamea. Kaksikieliset toimintaympäristöt voidaan edelleen jaotella vahvasti ja heikosti saamenkielisiin ympäristöihin. Vahvasti saamenkielisissä ympäristöissä saamenkielisillä on mahdollisuus käyttää keskenään vain saamea. Näitä ovat kodit, perinteiset elinkeinot, saamelaistapahtumat ja saamen kieltä, kulttuuria ja elinkeinoja edistävät organisaatiot kuten Saamelaiskäräjien toimet, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kurssit ja vesiosuuskunnan kokoukset. Sen sijaan heikoissa saamenkielisissä ympäristöissä saamen kieli ei yleensä ole käyttökielenä. Heikkoja saamenkielisiä ympäristöjä ovat esimerkiksi kunnan ja seurakunnan toimet, sekä kansalaisopistojen kurssit. Saamea ei pääsääntöisesti käytetä virallisissa yhteyksissä tai vapaa-ajan harrastuksissa.

Viranomaisyhteyksissä suomen kielestä on tullut ajan saatossa luonteva asiointikieli, koska saamenkielisiä palveluja on tarjolla vain vähän, eikä palveluja osata pyytää tai vaatia. Saamenkielisen palvelun vaatiminen koetaan hankalaksi ja aikaa vieväksi. Lisäksi sen pelätään viivästyttävän asian käsittelyä ja antavan hankalan asiakkaan leiman. Viranomaisissa halutaan myös asioida sopimatta etukäteen esimerkiksi tulkkauksesta. Asioidessa viranomaisissa on tärkeää tulla ymmärretyksi. Tämä vaikuttaa asiointikielen valintaan. Vaikka viranomaisissa on totuttu asioimaan suomeksi, äidinkielenään saamen kieltä puhuvat eivät aina koe tulevansa tarpeeksi hyvin ymmärretyksi. Erityisesti nuorempi ikäpolvi on huolissaan iäkkäämmän väestön mahdollisuuksista tulla oikeinymmärretyksi heidän asioidessaan suomeksi.

Koska viranomaisten saamen kielen taito on vähäistä, viranomaiset tarjoavat saamenkielisiä palveluita usein vain lomakkeiden muodossa. Äidinkielisten puhujien saamen kielen luku- ja kirjoitustaidossa olevat puutteet johtavat kuitenkin saamenkielisten lomakkeiden vähäiseen käyttöön. Saamenkielistä palvelua tulisi olla tarjolla pyytämättä, sillä saamen kielilain (1086/2003) mukaan saamelaisten kotiseutualueella toimivien sekä valtion että kunnallisten viranomaisten velvollisuus on huolehtia siitä, että saamenkieliset palvelut turvataan. Lain tavoitteena on muun muassa, että saamelaisten kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota. Saamenkielisten palveluiden tarjoaminen ei saa myöskään olla riippuvainen henkilön suomen kielen taidosta.

Saamea käytetään niin yksityisellä sektorilla kuin viranomaisten kanssa asioidessa, mikäli asiakaspalvelijan tiedetään osaavan saamea. Saamen kielen käyttäminen näyttää näin olevan sidoksissa henkilön tuttuuteen. Tuntemattoman asiakaspalvelijan kanssa asiointi aloitetaan suomeksi. Mitä kauempana palvelut ovat, sitä todennäköisemmin asioidaan suomeksi.  Poikkeuksena kuitenkin mainitaan asiointi Norjan puolella, jossa asiointikieli on usein saamen kieli. Saamen kieli vaikuttaakin olevan alisteinen suomen kielelle kielenkäyttövalinnoissa. Kaikkien selvitettyjen kielenkäyttöympäristöjen ollessa kaksikielisiä on vain vähän kodin ulkopuolisia kielenkäyttöympäristöjä, joissa saamen kielen käyttö on yleistä.

Saamen kielen puhujat reagoivat herkästi asenneilmapiiriin, jossa saamen kielen puhumiseen ei suhtauduta myönteisesti. Asenneilmapiiri vaikuttaa yksilöiden kielenkäyttövalintoihin eli siihen minkä kielen he valitsevat missäkin tilanteessa. Sekä nuoremmat että vanhemmat kielen puhujat kertovat joskus tulleensa syrjityiksi saamen kielen käytön vuoksi. Usein syrjintäkokemukset liittyvät kouluaikaan, myös nuorimmilla haastatelluilla. Saamen kielen käyttäminen on joskus kielletty tai se ei ole ollut sopivaa joissakin tilanteissa. Taustalla vaikuttaa ääneen lausumaton vaatimus suomen kielen käyttämisestä, jos paikalla on yksikin saamen kieltä osaamaton henkilö. Näin jää vähän kielenkäyttöympäristöjä, joissa on sopivaa käyttää saamen kieltä.

Koska saamen kieltä on perinteisesti totuttu puhumaan lähinnä sellaisten henkilöiden kanssa, joiden tiedetään olevan saamelaisia ja puhuvan saamen kieltä sujuvasti, asenneilmapiiri on tiukka suhteessa saamen kielen oikeakielisyyteen. Kynnys puhua saamen kieltä on korkea, jos kieltä ei koe osaavansa tarpeeksi hyvin. Haastatteluissa ilmeni syrjintäkokemuksia, joissa esimerkiksi nuorempien puhetta on korjattu pilkkaavasti vanhempien ikäluokkien taholta. Pelko saamen kielen puhumisesta tai kirjoittamisesta väärin johtaa kuitenkin helposti saamen kielen käytön vähenemiseen.

Yleinen asenneilmapiiri on kuitenkin muuttunut positiivisemmaksi saamen kieltä kohtaan, ja kiinnostus saamen kielen oppimiseen on lisääntynyt. Saamen kielen osaaminen koetaan tärkeäksi ja siitä uskotaan olevan myös hyötyä. Saamen kielellä nähdään lisäksi olevan suuri merkitys saamelaiselle identiteetille ja kulttuurille ylipäätään. Lisäksi monikielisyyttä pidetään hyödyllisenä eikä siihen liity enää ennakkoluuloja, joiden mukaan lapsen on vaikeaa oppia monta kieltä yhtä aikaa. Enemmistö haastatelluista oli kuitenkin sitä mieltä, että saamen kielen tilanteen parantamiseksi ei ole käytetty tarpeeksi resursseja ja että se vaatisi erityistoimia.

Nivelvaiheessa tarvittavat toimenpiteet

Selvityksen tulosten mukaan myös Suomen vahvimmalla pohjoissaamenkielisellä alueella saamen kielitilanne tulee heikkenemään, mikäli sen asemaan ei kohdisteta erillisiä tukitoimia. Vaikka Utsjoella saamen kielen vaihtuminen suomen kieleen ei ole tapahtunut yhtä dramaattisena kuin paikoin muualla saamelaisalueella, myös Utsjoella saamen kielen käyttö on vähentynyt muun muassa suomen kielen vahvemman aseman, negatiivisen asenneilmapiirin sekä vahvojen saamenkielisten ympäristöjen puutteen vuoksi.

Vahvasti saamenkielisten ympäristöjen vähyyden vuoksi on yksilöiden saamen kielen käyttö pitkälti sidoksissa kotona ja lähipiirissä käytettävään kieleen. Saamen kieli ei ole välttämättä aina kommunikointikielenä edes saamen kieltä osaavien henkilöiden kesken. Haastatellut pitävätkin tärkeänä, että kieltä osaavat henkilöt käyttävät saamea aina, kun keskustelevat keskenään. Erityisen tärkeänä saamen kielen käyttö olisi kommunikoitaessa lasten ja nuorten kanssa. Saamen kielen heikko tilanne tiedostetaan entistä paremmin, minkä johdosta kielenkäyttövalinnat tehdään entistä tietoisemmin. Saamen kieltä arvioidaan käytettävän tulevaisuudessa enemmän, mutta se vaatii kuitenkin sitä, että kielenkäyttövalintoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota myös yksilötasolla.

Utsjoella ollaan nivelvaiheessa, jossa tämän hetken toimilla vaikutetaan saamen kielen tilanteen kehittymiseen kunnan alueella. Nykyisessä kaksikielisessä tilanteessa saamen kieli on kielenkäyttövalinnoissa pääsääntöisesti alisteinen suomen kielelle. Suomen kielen käytön koetaan olevan “kohteliaampaa”, mikäli kaikki eivät ymmärrä saamea. Asenteet saamen kielen puhumista kohtaan ovat näissä tilanteissa negatiivisia, eikä asenneilmapiiri suosi saamen kielen käyttöä.

Todellisen kaksikielisyyden turvaamiseksi saamen kielen käyttöä on lisättävä kaikissa toimintaympäristöissä.  Koska saamen kielen osaajien kielelliset taustat ovat hyvin heterogeenisiä, myös tarpeet ovat moninaisia. Vieraana kielenä saamea oppineet tarvitsevat mahdollisuuksia kehittää kielitaitoaan sekä kannustusta kielen käyttöön. Äidinkieliset tai äidinkielentasoisesti kieltä käyttävät sen sijaan tarvitsevat mahdollisuuksia kehittää jo olemassa olevaa kielitaitoaan. Äidinkielisten saamen kielen käyttöä heikentävät kokemukset puutteellisesta kirjoitustaidosta tai kirjoitustaidottomuus. Lisäksi erityisiä tukitoimia tulisi suunnata lapsille ja nuorille, joiden tarpeet kohdistuvat päiväkotien ja koulujen lisäksi saamenkieliseen vapaa-ajantoimintaan ja media- ja kulttuuritarjontaan. Ikääntyvä väestö sen sijaan ei koe tarvetta saamen kieltä tukeviin toimiin. Sen sijaan heidän tarpeensa kohdistuvat äidinkielisten palveluiden saatavuuteen ja saamen kielen käyttömahdollisuuksien lisäämiseen.

Tällä hetkellä palvelu-, kulttuuri- ja mediatarjonta eivät tue vahvasti kaksikielisen ympäristön muodostumista.  Utsjoen saamen kielen puhujat käyttävät mahdollisuuksien mukaan aktiivisesti saamenkielistä kulttuuri- ja mediatarjontaa. Saamenkielistä vapaa-ajan-, kulttuuri- ja mediatarjontaa on kuitenkin liian vähän. Vaikka saamenkielinen tarjonta valittaisiin aina kun se on mahdollista, suomenkielistä tarjontaa käytetään kuitenkin enemmän.

Erityisen tärkeää on lakisääteisten palveluiden saatavuuden varmistaminen. Nykyisessä tilanteessa saamenkielisten palveluiden vaatiminen koetaan työlääksi ja aikaa vieväksi. Kokemukset saamen kielilain toimimattomuudesta ovatkin johtaneet siihen, ettei saamenkielistä palvelua edes vaadita. Viranomaisten tulisi aktiivisemmin tarjota äidinkielentasoista saamenkielistä asiakaspalvelua, jotta saamen kielen käyttäminen olisi nykyistä luontevampaa viranomaisissa. Jos saamenkielinen asiakas epäilee asiakaspalvelijan saamen kielen taitoa, hän turvautuu suomen kieleen, jotta tulisi varmasti ymmärretyksi. Viranomaisten kielitaidon kehittäminen saamenkielisen henkilökunnan kautta tarjoaisi paremmat edellytykset saamenkielisten palveluiden tarjoamiseen.

Saamen kielen tilanteen parantaminen vaatii muutoksia asenneilmapiiriin, jotta kynnys saamen kielen käytölle madaltuisi. Haastatteluissa nousi toimintaehdotuksina esille muun muassa sukupolvien välinen yhteistoiminta, toiminnalliset kurssit, rajat ylittävä yhteistyö, saamen kielitaidon lisääminen työelämässä sekä erilaisten tietoteknisten sovellusten ja ohjelmien kehittäminen. Lisäksi tärkeänä pidetään sitä, että saamen kieli paitsi kuuluu, myös näkyy. Palveluntuottajia, yhdistyksiä ja yrityksiä tulisikin kannustaa saamen kielen käyttämiseen kylteissään ja tapahtumamainonnassaan.

Merkittävää on, että haastateltujen joukossa on paluumuuttajia, jotka ovat valinneet Utsjoen asuinpaikakseen, jotta lapset oppisivat saamen kielen. Nuoret arvioivat, että pysyvä muutto pohjoiseen lisäisi saamen kielen käyttöä. Olisikin tärkeää, että nuorilla olisi mahdollisuus palata asumaan kotiseudulleen. Vahva saamenkielinen ympäristö tukee äidinkielentasoisen kielitaidon saavuttamista ja tarjoaa paluumuuttajille tai muille saamen kielen vaalimisesta kiinnostuneille kielellisesti rikkaan saamenkielisen ympäristön. Olemassa olevan saamenkielisen ympäristön vahvistaminen tukee kielenelvytystyötä myös muilla alueilla. Huomioitavaa on, että pohjoissaamen kielitilanne Utsjoella on parempi kuin missään muualla Suomessa. Utsjoen saamen kielen tilanteen ollessa nivelvaiheessa, siihen voi peilata ja sen pohjalta arvioida saamen kielen asemaa ja sen kehityssuuntia muualla saamelaisten kotiseutualueella ja sen ulkopuolella.

Utsjoella on vielä olemassa vahvat saamenkieliset resurssit, sillä noin 1500:sta Suomen pohjoissaamen kielen puhujasta yli kolmannes asuu Utsjoen kunnan alueella. Kielitilanteen haasteena on kuitenkin saamelaisväestön ikääntyminen, nuorten poismuutto, saamen kielen vähentyvä käyttö sekä saamenkielisten palveluiden huono saatavuus. Utsjoella on mahdollisuus kehittyä kaksikieliseksi ympäristöksi, jossa saamen kielellä on vahva asema jokaisessa kielenkäyttöympäristössä. Se vaatii kuitenkin erillisiä tukitoimia saamen kielen tilanteen vahvistamiseksi. Saamenkielisten palveluiden turvaaminen edistäisi saamen kielen asemaa ja näkyvyyttä. Jotta saamen kielen tilanne Utsjoella kehittyisi positiiviseen suuntaan, vaaditaan vastuunkantoa niin viranomaisilta kuin yksittäisiltä saamen kielen käyttäjiltä, mutta myös muilta yhteiskunnallisilta toimijoilta.


Viitteet

  1. Länsman, Anne ja Saara Tervaniemi 2012. Saamen kielen käyttö Utsjoella, Sámegiela geavaheapmi Ohcejogas. Inari: Saamelaiskäräjät. 

  2. Saamelaiskäräjien osalta Utsjoen saamen kielen tilanteen selvitys toimi “pilottihankkeena”, jonka tarkoitus oli luoda pohjaa saamen kielten tilanteen selvittämiseksi myös muualla saamelaisalueella ja saamelaisalueen ulkopuolella. Yhteistyö Utsjoen kunnan “Saamen kielikeskus Utsjoelle” -esiselvityshankkeen kanssa oli luontevaa, sillä hankkeessa oli tarkoitus kartoittaa saamen kielenkäyttöympäristöjä, saamenkielisten palveluiden käyttöä sekä niiden edistämistarpeita Utsjoella. 

  3. Saamen kielen puhujien todellista määrää on mahdotonta tietää, sillä saamelaiskäräjien vaaliluettelo ei sisällä tarkkoja tietoja henkilöiden puhumista kielistä. Lisäksi saamen kielen ilmoittaminen väestötietojärjestelmään äidinkieleksi on tullut mahdolliseksi suhteellisen myöhään ja perustuu henkilöiden omaan aktiivisuuteen. Väestötietojärjestelmän luotettavuutta heikentää myös se, että sinne voi ilmoittaa vain yhden äidinkielen eikä sen määritteleminen ole yksiselitteistä. Saamen kielen käyttäjien kokonaismäärän arviointia vaikeuttaa myös se, että ei olemassa tietoja saamen kielen käyttäjistä, jotka ovat opetelleet kielen. 

  4. Haastatteluissa käytettiin saamelaiskäräjien saamen kielen toimiston valmistelemaa lomaketta, jonka valmistelussa on tehty yhteistyötä Oulun yliopiston Giellagas -instituutin kanssa. Haastattelijoina toimivat Utsjoen kunnan ”Saamen kielikeskus Utsjoelle” -esiselvityshankkeen projektipäällikkö Anne Länsman sekä Saamelaiskäräjien saamen kielen toimiston projektipäällikkö Saara Tervaniemi ja harjoittelija Elli-Marja Hetta. 

  5. Tiestön rakentaminen Utsjoella ajoittuu pääosin sotien jälkeiselle ajalle. Karigasniemeen tie saapui vuonna 1940, Utsjoelle vuonna 1958 ja Nuorgamiin vuonna 1968. 

  6. Saamelaiskäräjät 2011. Kaavion laatineet Länsman-Magga ja Tervaniemi.