Lauantaina 18.10.2014 Lapin yliopiston Castrén-salissa kokoonnuttiin filosofian symposionin merkeissä teemalla taide, tiede ja filosofia. Taiteiden ja tieteidenvälinen kattaus oli innostava. Kiitokset ja syvä kumarrus järjestäjille, puhujille, kommentaattoreille, puheenjohtajalle ja yleisölle, jota oli runsaasti. Oli mieltä ylentävää huomata, että teema ja tapahtuma kiinnostivat yli oppiainerajojen ja akateemisten porttien.

Taiteen, tieteen ja filosofian suhde tiivistyy (juhlapuheissa ja strategioissa kuluneeseen) termiin ”tieteidenvälisyys”. Termi voi olla kulunut, mutta sen idea on ajankohtaisempi kuin koskaan. Symposium jätti toiveikkaan jälkimaun: josko tieteidenvälisyys konkretisoituisi lähitulevaisuudessa? Olisiko jatkossa tiedekuntien välisiä raja-aitoja helpompi ylittää ja toimia Suomen oloissa ainutlaatuisessa yhteiskuntatieteellis-taiteellisessa tutkimusympäristössä? Lapin yliopistossa tähän olisi erinomaiset mahdollisuudet, jos vain löytyisi hallinnollista tahtoa ja rahoitusta.

Joillekin taiteilijoille taiteen kautta on mielekästä esittää filosofisia ja yhteiskunnallisia ajatuksia, mutta toisinkin on ajateltu. Filosofi-historioitsija Juha Sihvola pohdiskeli viimeiseksi jääneessä kirjassaan Maailmankansalaisen uskonto taiteen ja uskonnon välistä suhdetta ohimennen ja melko yleisellä tasolla, mutta yhtä kaikki kiinnostavasti: ”Uskonto voi toteuttaa arvokasta tehtävää myös liittyessään monenlaisiin taiteellisen ilmaisun muotoihin. Uskonto ja taide saattavat usein muodostaa luontevamman yhdistelmän kuin filosofia ja taide, puhumattakaan ideologian ja taiteen yhdistämisestä ideologian ehdoilla. Uskonto voi myös luoda emotionaalisia edellytyksiä kulttuuriperinteen jatkuvuudelle.”

Sihvola taisi kokea uskonnon lähempänä taidetta kuin politiikan. Tällaista näkemystä tapaa muuallakin (uskonnon)filosofian alueella. Analyyttisen filosofian edustaja Hilary Putnam kirjoittaa kirjassaan Jewish Philosophy as a Guide to Life kuinka hengellisyys merkitsee hänelle rukoilemista, mietiskelyä ja läheistä suhdetta juutalaiseen kulttuuriperintöön, riippumatta siitä, että hän ei usko kuolemanjälkeiseen elämään tai Jumalaan yliluonnollisena auttajana, joka puuttuu historian kulkuun pelastaakseen meidät katastrofeilta. Hengellisyys on hänelle kuitenkin ihmeellistä ja luonnollista samanaikaisesti, kuten luonnonkauneus tai taide.

Taiteen ja uskonnon suhde vaikuttaa siis varsin läheiseltä. Tämän läheisyyden voisi toki ilmaista tarkemmin esteettisen kokemuksen ja uskonnollisen kokemuksen vastaavuutena. Suhteen läheisyys ei tee kuitenkaan taiteen ja politiikan (tai vastaavasti uskonnon ja politiikan tai taiteen ja ideologian) suhdetta etäiseksi. Pikemminkin taiteen kautta avautuvat näkymät ovat luonteeltaan sellaisia, että ne suorastaan vaativat tieteidenvälisiä lähestymistapoja, yksi painottaa teologisia yhteyksiä, toinen poliittisia ja kolmas kysyy: onko näiden välillä jotakin eroa? Utopiafilosofi Ernst Blochille taiteella oli erityinen merkitys: taide ei merkinnyt hänelle maailman jäljentämistä, vaan sen ilmestymistä. Tätä ilmestymistä purkaessaan hän kulki yhtä lailla teologian, psykologian, sosiologian ja politiikan alueilla, jotka läpäisi laaja kulttuurihistorian tuntemus.

Tässä tieteidenvälisessä hengessä, käsillä olevassa AGON-lehden numerossa Juha Torvinen pohtii musiikin filosofista merkitystä ympäristökriisien aikakaudella. Kirsi Saurén jatkaa musiikin parissa pohtimalla hyvää makua kulttuurin kuluttajan näkökulmasta. Itse esitän keskustelunavauksen symposionissa pitämäni esitelmän ”Mitä on taide?” pohjalta: Onko kysymys mahdoton, jopa mieletön? Onko taiteen määritteleminen todella mahdotonta? Numeron kansikuvataiteilija Jaana Erkkilä pohtii keskustelunavauksessaan tutkimuksen ja taiteen tekemisen suhdetta kuvataiteilijan työn äärellä. Tutkivatko kädet? Mitä taiteilija tekee ellei tutki? Erkkilä arvioi myös Jyrki Siukosen tuoreen kirjan Belomor/Šklovski – Taiteellinen tutkimus ja Neuvostoliitto, jossa käsillä tekeminen, taide ja politiikka ilmenevät hiuksia nostattavassa valossa.

Toivotan lukijoille innostavia ja itsenäiseen ajatteluun rohkaisevia lukuhetkiä AGON-lehden parissa!

Rovaniemellä 3.12.2014,
Kalle Lampela