Teos: Suvaitsevaisuus: erään taistelun kuvaus (2021)
Kirjailijat: Timo Airaksinen ja Heta Gylling

Älkää vaientako filosofia. Tämä on Immanuel Kantin (1724-1804) ohjeistus yhteiskuntaelämään. Käytännöllisen filosofian professori emeritus Timo Airaksinen ja FM, VTT Heta Gylling ovat kirjoittaneet kirjan Suvaitsevaisuus: erään taistelun kuvaus (2021).

Kirja käsittelee suvaitsevaisuuden ongelmaa. Siinä arvioidaan esimerkiksi seuraavia aiheita: maahanmuutto ja rasismi, toisenlaisten mielipiteiden ja elämänkäytäntöjen sietäminen, alkuperäiskansat ja valtakulttuurit sekä suomalaisuus ja kansainvälisyys. Teoreettisessa osuudessa arvioidaan liberaalia, kommunitaristista ja konservatiivista ajattelua.  Aiheet ovat erittäin ajankohtaisia.

Maahanmuutto on ollut paljon pinnalla ja maahanmuutolla kirjan keskustelu avataan. Voitaisiin ajatella, että se on myös kirjan eräänlainen alkusyy. Suvaitsevaisuushan on viholliskuvissa pelkistynyt maahanmuuton vastaiseen suvakkikeskusteluun. Keskustelu kärjistyi Helsingissä asema-aukion pahoinpitelyyn, joka johti uhrin kuolemaan.

Kirjoittajille suvaitsevaisuus määrittyy eräänlaisena harkintakykynä, joka ei ole luonteenpiirre. Esimerkiksi ihminen, jonka luonteeseen kuuluu rohkeus, on aina rohkea. Sen sijaan, ihminen ei voi olla aina suvaitsevainen. Tulkitsen, että kirjoittajille suvaitsevaisuus onkin eräänlaista tilanteentajua tai harkintakykyä.

Toinen käsitelty aihe ovat kulttuuri-identiteetti ja identiteettikysymykset ylipäätänsä. Nehän ovat identiteettipolitiikan nousun myötä olennainen osa suvaitsevaisuuskeskustelua. Tässä yhteydessä kirjoittajat tuovat esille olennaisen Johann Wolfgang von Goethen (1710-1782) ajatuksen. Goethe ajatteli, että suvaitsevaisuuden pitäisi olla korkeintaan vain hetkellistä. Sen pitäisi välitilana johtaa toisen huomioimiseen ja kunnioittamiseen. Jos kohtaamme ilmiön, jota on jostain syystä omasta mielestä vaikea suvaita, mutta teemme sitten vastentahtoisen myönnytyksen sille, eli suvaitsemme sitä, nostamme silloin itsemme tuon ilmiön yläpuolelle. ”Olkoon nyt menneeksi, sallin sen tämän kerran”. Tämä ei ole oikea eikä hyvä tapa toimia. Suvaitsevaisuuden pitäisi aina johtaa toisen kunnioittamiseen, mutta arvostelukyisellä tavalla. Se ei siis myöskään tarkoita sitä, että kunnioitamme jotakuta, joka ei kunnioitustamme lainkaan ansaitse.

Vapaan ja vapaamielisen valtion yhteydessä kirjoittajat käsittelevät John Lockea (1632-1704) ja liberalismia. Liberalismissa olennaista on, että ihmistä ei voida arvojen osalta pakottaa mihinkään. Suvaitsemattomuuden osalta esimerkkeinä tästä ovat huumekysymys ja kirkko. Mihin vedetään raja huumeiden käytön sallimisen osalta ja miten kirkon pitäisi toimia tai olla toimimatta. Nämä ovat kuvaavia esimerkkejä suvaitsevaisuusteemasta, koska ne jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Ihmisen päihdyttäminen tai elämän ja kuoleman kysymykset eivät ole myöskään kepeitä kysymyksiä. Useinhan suvaitsevaisuuskeskustelu on kevytmielistä sanailua asian vierestä. Tuolloin saatetaan hukata asian ydin.

Moniarvoisuusosiossa esitellään taiteeseen liittyviä teemoja, esimerkiksi sitä, missä määrin taidetta pitää rajoittaa tai olla rajoittamatta. Lähtökohtaisesti kirjoittajat luottavat aikuisen ihmisen harkintaan, eli taiteen osalta rajoituksia pitäisi olla mahdollisimman vähän tai ei lainkaan. Ryhmäoikeuksien yhteydessä eritellään tätä teemaa siltä osin, pitäisikö kulttuuri nähdä yksilön oikeutena vai kollektiivisena hyvänä. Tässä yhteydessä sivutaan keskustelua alkuperäiskansojen oikeuksista ja kulttuurisesta identiteetistä.  Teoksen teoreettisessa osuudessa esitellään liberalismin aatehistoriaa ja filosofisia perusteita. Liberalismi on monimielinen käsite. Teoksessa liberalismi tarkoittaa väljästi tulkiten vapaamielistä kulttuuria, ajatusta ihmisestä yhteisöjen jäsenenä, tahtovana, valitsevana ja omien valintojensa mukaan toimivana yksilönä. Tämä määritelmä on osuva ja hyvä. Ihmiset ovat yksilöitä ja sellaisina heitä on kohdeltava ja myös kunnioitettava.

Liberalismin luontevana jatkona teoksessa käydään läpi vapauden käsitettä, jonka parhaaksi määritelmäksi esitetään: jokaisen järkevän ja suhteellisen hyvin asioista perillä olevan yksilön pitäisi saada itse päättää itseään koskevista asioista. Ja liberalismiin ja vapauteen suvaitsevaisuus sitten perustuu. Kirja ja sen argumentit rakentuvat näille perusteille. Tästä synty yhtenäinen kokonaisuus, sittenkin selkeä kanta tähän monitahoiseen aiheeseen. Vaikeaa, mutta ei siis mahdotonta.

Liberaalin ajatustavan vastinpariksi teoksessa hahmottuvat kommunitarismi[1], joka painottaa yhteisöä sekä konservatismi[2], joka painottaa perinnettä, muuttumattomuutta ja yhteisöelämää näiden ikuisten totuuksien kantajana. Yhteisön traditioon ei pidä kajota yksilön vaateiden vuoksi, konservatiivit sanovat. Tätä ideaa ei voida kevyesti sivuuttaa. Suvaitsevaisuudessa on kyse siitä, missä määrin salliminen ja yhteisöarvot voidaan sovittaa yhteen. Tämä liittyy suvaitsevaisuuden määritelmään ja sitä kautta liberaaliin ja konservatiiviseen ajatustapaan.

Teoksen loppuosassa sivutaan myös Yhdysvaltojen päämies Donald Trumpia[3], joka on tätä kirjoitettaessa (tammikuussa 2021) viimeisiä päiviä muodollisesti virassa ja edelleen kysymysmerkki. Mistä Trumpin toiminnassa on kysymys? Modernista lopunajan visiosta, sanovat teoksen kirjoittajat. Mitä hän tavoittelee? Luovaa kaaosta, harharetkeä, vedenpaisumusta, kirjassa esitetään.

Teoksessa Suvaitsevaisuus: erään taistelun kuvaus (2021) puhutaan usein ei-vakavassa rekisterissä, mutta vakavasta aiheesta. Näin siihen syntyy toimiva kontrasti. Tarkoitushan on paitsi esitellä ajankohtaiskeskustelua, myös herätellä sitä.

Kirjoittajat edistävät ’kaupunkilaisuutta’ ja ’ulkomaita’, ’maaseudun’ ja ’kotimaan’ vastakohtina. Ensiksi mainittu on edistystä, ja jälkimmäinen on taantumusta. En hyväksy kaikilta osin tätä asennetta. Koetan suvaita ja sitten kunnioittaa sitä, kirjan idean mukaisesti.

Arvioni loppuun kantilainen yhteenveto. Elämme tai ainakin meidän pitäisi elää tasavallassa, siis sellaisten valtiossa, joka on sen kansalaisten itsensä käskettävissä. Sillä, mitä itse kukin ajattelee suvaitsevaisuudesta, on suuri merkitys. Teos Suvaitsevaisuus: erään taistelun kuvaus on tärkeä puheenvuoro tästä aiheesta.

Ajankohtaisuuden lisäksi kirja tuo maailmalta tuoretta suvaitsevaisuutta käsittelevää kirjallisuutta suomalaiseen keskusteluun. Tämä on tervetullutta. Filosofiassa teos liittyy tulkintani mukaan aikalaispuheenvuorojen perinteeseen, jossa pohditaan juuri nyt elettävää aikaa.

Niko Niemisalo, YTM

Lyhyt biografia: Filosofian harrastajana kirjoittaja on maallikko.
Hänen erityisenä kiinnostuksen kohteenaan on yhteiskuntafilosofia.

Lähteitä

• Airaksinen, Timo ja Gylling, Heta (2021). Suvaitsevaisuus: erään taistelun kuvaus. Helsinki: Arktinen banaani Oy.
• Foucault, Michel (1995 [1983]). Kant ja moderni filosofia nykyisyyden ontologiana. Teoksessa Koivisto, Juha, Mäki, Markku ja Uusitupa, Timo (toim.) Mitä on valistus? Tampere: Vastapaino, 248–260.
• Habermas, Jürgen (1995 [1984]). Nuolella suoraan nykyisyyden ytimeen. Teoksessa Koivisto, Juha, Mäki, Markku ja Uusitupa, Timo (toim.) Mitä on valistus? Tampere: Vastapaino, 261–268.
• Kant, Immanuel (2000 [1795]). Ikuiseen rauhaan: Valtio-oikeudellinen tutkielma. Hämeenlinna: Karisto Oy
• Kant, Immanuel (1995 [1798]). Edistyykö ihmissuku jatkuvasti kohti parempaa? Teoksessa Koivisto, Juha, Mäki, Markku ja Uusitupa, Timo (toim.) Mitä on valistus? Tampere: Vastapaino, 106–124.
• Trump, Donald J. (2021). Valkoisen talon jäähyväispuhe 20.1.2021. Suoratoistopalvelu Youtube, https://www.youtube.com/watch?v=QVXtNkzeKUU katsottu edellisen kerran 24.1.2021.
• YLE TV 1. Puoli yhdeksän uutiset 13.1.2021.

[1] John Rawls, Alasdair Macintyre ja Charles Taylor ja Michael Walzer, eräänlaisena synteesinä näistä Joseph Raz.

[2] Roger Scruton ja John Kekes, astetta lievemmän kannan edustajana John Gray.

[3] Voidaanko puhua trumpilaisesta liikkeestä? Ainakin puheissaan 13.1.2021 ja 20.1.2021 päämies Trump käytti seuraajistaan ja itsestään termiä ”movement” (YLE Uutiset 13.1.2021, ja Trump 2021, kohdassa 18 minuuttia 46 sekuntia).