Ylen teksti-tv:n etusivulla oli  5.12. 2018 komea otsikko: Sipilä: Pahuutta ei voi käsittää. Vaikka en lausuntoa hyväksynytkään, herätti se minussa iloa, sillä hetken aikaa kuvittelin pääministerin pohtineen pahuuden olemusta ja tunnustaneen sitten medialle, ettei hän kerta kaikkiaan käsitä mistä pahuudessa on kysymys. Ymmärsin kuitenkin pian harmikseni, että pääministerin lausunto liittyikin yllä olevaan otsikkoon, jonka takaa löytyi uutinen Oulussa tapahtuneista seksuaalirikoksista, joista epäiltynä oli pidätetty useita ulkomaalaistaustaisia henkilöitä.

Sipilän läppää sietää kuitenkin pohtia. Onko pahuus todellakin jotakin, mitä ei voi ymmärtää? Ei tietenkään. On hyvin kyseenalaista onko pahuutta edes olemassa. Jopa Anders Behring Breivikin toiminta muuttuu jossain määrin ymmärrettäväksi, kun häntä tarkastelee ihmisenä, vaikka hänestä puhuessa tuleekin suuri kiusaus todeta, että hän on paha ihminen, jonka tekoja ei voi eikä tule ymmärtää. Mielisairaan yksinhuoltajaäidin ainoasta lapsesta tuskin olisi kuitenkaan tullut massamurhaajaa, ellei hänen äitinsä olisi tehnyt selväksi pitävänsä poikaansa pahana ja ilkeänä ja uskovansa, että poika oli päättänyt tuhota hänet, ja elleivät toiset viranomaiset olisi päättäneet, että poika on otettava välittömästi pois äidiltään, samalla kun toiset viranomaiset päättivät olla tätä päätöstä noudattamatta. Tässä valossa Sipilän lausunto ei ole ainoastaan laiska ja typerä, vaan lisäksi hengenvaarallinen.

Teksti-tv on siinä mielessä ainutlaatuinen media, että kun siinä julkaistut jutut ja otsikot vanhenevat, ne häviävät netistä lopullisesti. Mistään ei voi tarkistaa pitääkö oma muistikuva viiden päivän takaisesta uutisesta paikkansa vai onko aika vääntänyt muiston sellaiseen muotoon, että se palvelee mahdollisimman hyvin esimerkiksi lähestyvän deadlinen edessä tuskailevaa kolumnistia. Googlatessani sanat ”Sipilä” ja ”pahuutta ei voi käsittää” löysin kuitenkin onnekseni Satakunnan Kansan nettisivuilla julkaistun, samasta tapahtumasta kertovan uutisen, joka oli pettymyksekseni otsikoitu: Pääministeri Sipilä Oulun seksuaalirikoksista – ”epäinhimillinen teko, jonka pahuutta ei voi käsittää”. Sipilä ei siis ollut viitannut hämmennykseensä Oulussa vaikuttavien pimeyden voimien edessä, vaan oli vain todennut, että hän tuomitsi teot, eikä ymmärtänyt tekijöiden motiivia. Minua ei siis ollutkaan pettänyt muistini, eikä edes pääministeri Sipilä, vaan luotettavista luotettavin, viimeinen klikkiotsikkovapaa media eli Ylen teksti-tv, joka oli pätkäissyt Sipilän lausunnon kahtia sillä seurauksella, että pääministeri vaikutti hetken aikaa kempeleläiseltä lestadiolaisisännältä, joka kadottaa käsityskykynsä tyystin, kun tapahtuu jotakin julmaa, jota hän kykenee nimittämään ainoastaan pahaksi.

Viisastelu sikseen. Mitä Oulun tapahtumista sitten pitäisi ajatella? Vaikkapa presidentti Tarja Halosen tavoin: ”Erilainen kulttuuri tai yhteiskunta eivät ole selityksiä maahanmuuttajien seksuaalirikoksiin”. Juuri näin. Yksikään kulttuuri tai yhteiskunta ei kannusta seksuaalirikoksiin. On siis tunnustettava, että tällainen rikos saa alkunsa aina tekijän henkilökohtaisesta tragediasta, niin pahalta kuin se tuntuukin.