Alapuolella on näytteitä Samilta jääneistä muistiinpanoista.

 

29/6 2018

Putinin ja Trumpin huippukokousta kohtaan tulee kritiikkiäkin, lähinnä vihreiden taholta. Tähän asti kritikointi on ollut yksipuolista, vain Venäjään kohdistuvaa. ”Länsiliittoutumisen” varjopuolena on siis puolitettu totuudellisuus. Mielestäni tulee kohdistaa kovimmat vaatimukset demokraattisiin vapaisiin maihin kuten Yhdysvaltoihin ja Israeliin. Esimerkiksi palestiinalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta kehittää demokraattista valtiota ja toimivaa kansalaisyhteiskuntaa, kun taas Israelin täytyy vaatia toimivan sivistysvaltion tavoin.

Valitettavasti Yhdysvalloissa on tullut maan tavaksi (vai onko?) leimata poliittiset opponentit pahuuden edustajiksi. Luhmannin mukaan tämä romuttaa politiikan autonomian modernina funktiojärjestelmänä.

Vahvan johtajuuden suosiminen kaikilla tasoilla on aikamme vitsaus. Trump ihailee Kimiä ja halveksuu demokraattisia maita; mieleen tulee elävästi 1930-luvun tilanne. Tuntuu että diktatuurin pelko on yhtäkkiä hävinnyt maailmasta tai ainakin suurilta joukoilta. Demokraattisen johtajuuden idea on kadonnut valtioyhtiöistä ja työpaikoilta; ammattijohtajat ”panevat kuriin” organisaationsa ansaitakseen kokemuksia omalla urallaan etenemiseen.

 

6/7 2018

On monta tapaa soittaa Bachia.

Jokainen oikealla mielellä tehty tulkinta on oikea, jos se vaikuttaa musiikkina kuulijaan.

Elämme pluralismin aikaa. Oikein käsitettynä se merkitsee avoimuutta ja uteliaisuutta erilaisuutta kohtaan. Tähän sisältyy ennakkoluuloton kritiikki. Japanilaisille taide on kuin vuori. Huipulle on monta tietä.

Erilaiset Bach-tulkinnat voivat perustua kuitenkin dogmaattisiin uskomuksiin ja asenteisiin, joista voi syntyä jopa koulukuntia. Tämä estää avoimen mielen vapautta. Niinpä:

Tulkitsijalla on (ehkä) moraalinen velvoite pyrkiä ymmärtämään säveltäjän aikakauden ja kulttuurin tapoja ja käytäntöjä. Ymmärryksemme kehittyy jatkuvasti tutkimuksen ansiosta.

Millä kriteereillä arvioin Bach-esityksiä?

Taito – Varmuus – Sydän – Kulttuuri

sekä: Asenne

 

Ilman päiväystä

Musiikkikilpailuista tehdään `nationalistisia´ kansakuntien tai valtioiden kilpailuja. Pääasia: ”Maj Lind -kilpailun finaaliin on päässyt kaksi suomalaispianistia.”

Mikä on kultivoitumisen ja kilpailemisen suhde? Järki osoittaa niiden välisen etäisyyden: Kant (↓ Hegel)

¤

Kant: harva havahtuu praktisen järjen käyttöön alle 30-vuotiaana. Opettajan tulee pitää yllä kypsiä ihanteita eikä laskeutua tässä asiassa nuorten tasolle!

¤

Musiikkikulttuurin vääristymä: kypsille taiteilijoille ei suoda samaa huomiota kuin opiskelu- ja etsintävaiheessa oleville nuorille. (esimerkiksi lyyriset tyypit jäävät jalkoihin helposti). Musiikkikulttuuri yksipuolistuu.

¤

Säveltäjän, teoksen esittäjän, kuuntelijan, opettajan maailma.

Tulkinnallisuuden ongelma. Subjektiivisuuden ongelma. Esityksen arvon ongelma.

¤

Musiikkimaku merkkinä, jonka perusteella ryhmitellään ihmisiä. (E Youtube-tapaus)

¤

Simmel: Die Wendung zur Idee: Leben & Kunst → Leben & Musik.

¤

Musiikkiin liitetään paitsi yksityisiä tunteita myös (ja ennen kaikkea) julkisia fiiliksiä (Airaksinen: Elämän hallinnan haaste). Jälkimmäistä voi pitää (perinteiseen tapaan) musiikin hengen vastaisena

¤

Musiikkiopistoon voidaan hankkia etupäässä teknisiä järjestelmiä, kun taas soittimien hankintaan ja ylläpitoon ei ole mahdollisuuksia suuria.

Vertailupakko uusliberalistisessa yhteiskunnassa → musiikkiin

¤

Soitonopetus on kuluttavaa työtä. Jos vähän masentaa ja motivaatio laskee, työn tulos on huono.

Kotimusisointi hävinnyt. Kansallisooppera vain Helsingissä.

¤

Markkinoiden ehdot otettava etukäteen huomioon omassa toiminnassa → ei vapaata (Kant)

Organisoituneita yhteiskunnallisia pakkoja ei haluta nähdä (vrt. passiivi-ilmausten korvaaminen persoonapronominilla.). ”Toimijuuden ideologia”

 

* 16/9 2018

Poliittiset päämäärät

Kannatan Georg Henrik von Wrightin ja Erik Allardtin yhteiskuntapoliittista näkemystä, jonka mukaan tärkeintä on vähentää ihmisten kokemaa pahaa ja kärsimystä.

Nykyisen establishmentin näkemys on tälle vastakkainen. Sen mukaan tärkeintä on huolehtia pääomasijoittajan hyvästä, eikä huonossa asemassa olevien etu ole ensisijaista. Ajatellaan tai ollaan ajattelevinaan että pääomasijoittajan vaurastuminen parantaa myös vähäosaisten asemaa. Tämän perusteluksi on kehitetty hyvän tihkumisen (trickle down) ideologia. Tosiseikat kuitenkin osoittavat, että toisille tihkumisen sijasta hyvä kasaantuu niille, joilla on jo eniten, ja köyhät pikemminkin köyhtyvät kuin vaurastuvat.

 

* 30/1 2020

Koululaisten elämäntilanne

* lukio on jo kauan ollut näkemättä nuorten elämän kokonaisuutta. On vain tähdätty opiskeluun ja työelämään: tulevaisuuteen tässä ja nyt – nykyisyyden kustannuksella.

* nyt yläkoululaiset puristuvat ylenmääräisten kotitehtävien alle jo 7. luokalla.