Irene Larsen (s. 1964) on saamelaistaustainen runoilija, joka on julkaissut kolme norjankielistä runokokoelmaa.

Sáráhkká on syntymän jumalatar saamelaisten esikristillisessä uskonnossa. Sáráhkkán tehtävänä on rakentaa ruumis lapsen sielun ympärille.

---

 (vvv^^^vvv^^^vvv)

Sáráhkká säätää ylälangan kireyttä
asettaa ommelvalitsimen kolmen piston siksakille.

Paininjalka kulkee yli nuppineulojen
jotka on kiinnitetty lihaan. Hän ompelee
kiinni suuren pakaralihaksen.

Vasen käsi lepää työn päällä
oikea käsi ohjaa ompeleen reunoja.

Öisen auringonpaisteen loisteessa
kädet ovat tulleet vanhoiksi.

(Hedelmällinen ommel)

Tähti oli suoraan kuun alla yöllä, merkki
siitä että se on tyttölapsi,
sanoo Sáráhkká

joka kerta kun uusi tytärsielu liukuu alas
auringon yhdestä kulmasta
kädettömänä, suolettomana
emättimettömänä ja helmattomana.

Vetoisessa varastossa
roikkuu kokoelma lihapukuja
jotka on suunniteltu hangessa kahlaamiseen
kapealla maakaistaleella meren ja tunturin lumivyöryvaaran välissä.

Hän ompelee sydämet kiinni sisäpuolelle
(ajastettuina kuin pommit ne tikittävät ihon alla)
kehottaa tyttäriä ennen kuin sulloo ne sikiöpusseihin:
Käyttäytykää kauniisti! Säästäkää huudot siihen kun
kolmoisrokotteen ruiskunkärki työntyy reiteen.

Ultraäänitutkimuksessa he hymyilevät urheasti ruudulla.

(Festivála-Sámigiella)

Sen jälkeen kun ensimmäinen tytär on liukunut alas
ja laskeutunut heinähaasioiden keskelle
Riddu Riđđu -tasangolle
missä hän osallistuu festivaalisaamen lyhytkurssille
kätilö sanoo minulle:

Sinulla on täydellinen vartalo
synnyttämiseen.
Tervetuloa takaisin!

Kukaan ei trimmaa ruohikkoa kampaa päiviä täällä
missä aurinko napsauttaa tasaisesti uusia sieluja alas
street-fashion-asuisten joikaajien
ja veren täyttämien hyttysparvien keskelle.

Bassorytmit jyskyttävät rintakehän läpi.
Festivaaliulosteet vyyhteytyvät
kullanruskeina vessankansien alla.

Raamatunteksti saksofonissa
lintu mikrofonissa
Wimme Saari.