Kolme vuotta sitten 2016 Rovaniemeläinen kulttuurivaikuttaja- muusikko Hannu Raudaskoski oli järjestämässä vappuaatoksi Korundin kahvioon kansainvälisen Jazzin päivän kunniaksi Plukihäiriö lupia. Tuolloin Tiina Mäkitiura ehdotti Raudaskoskelle, että voisiko keikan yhteyteen laittaa esille Jazz-teemaan sopivaa taidetta. Kaikkien tahojen – Hannu Raudaskoski, Korundin kahvio ja Rovaniemen taidemuseo – suosiollisella avustuksella ensimmäinen Pop-Up-Jazz-näyttely saatiin koottua Korundin kahvioon neljän paikallisen taiteentekijän voimin. Tänä vuonna 27.4-3.5.2018 Pop-Up-Jazz-näyttely kansainvälisen Jazzin päivän kunniaksi oli siis esillä Korundin kahviossa jo kolmatta kertaa. Näyttelyyn osallistuivat tänä vuonna Leena Nykänen, Tatu Kantomaa, Tuomas Korkalo ja Tiina Mäkitiura, jotka seuraavaksi kertovat omasta taiteentekemisestään ja taideteoksiensa suhteesta musiikkiin. Seuraavissa haastatteluissa he kertovat omasta taiteentekemisestään, taideteoksiensa suhteesta musiikkiin ja valottavat Pop-Up Jazz -teosten syntyä.
Tiina Mäkitiura
Lyhyt esittely: kuka olet ja mitä teet?
Tiina Mäkitiura 1962 Jaatilassa syntynyt taiteen ja käsillätekemisen moniottelija. Soitan säveltämääni musiikkia Jazztine-kokoonpanossa, valokuvaan, värkkään koruja ja pidän mielelläni erilaisia taide- ja korutyöpajoja.
Kerro lyhyesti mikä on historiasi taitelijana? Ja mitä olet tehnyt?
Yläasteen kuvistunnilla sain käsiini ensi kerran savea – se kokemus johdatti tieni myöhemmin v. 1982 opiskelemaan keramiikkaa Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitokseen l. Rotkoon. Koulussa opettajani Eila Rantasen innoittamana aloitin kankaiden maalauksen tekstiilivärein. Kankaanmaalauksen parissa menikin sitten useampi vuosi. Samoihin aikoihin ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Ystäväni Heinin kanssa kävimme Rovaniemen kameraseuran pimiössä linja-autoaseman kellarissa tekemässä mustavalkokuvia. Valokuvaaminen jäi vuosiksi, kunnes joitakin vuosia sitten hommasin ensimmäisen digijärkkärini. Muutaman valokuvauskurssin jälkeen innostuin uudelleen kuvaamaan. Valokuvauksen ohella olen tehnyt paljon erilaisia julisteita tapahtumiin, suunnitellut muutamia levynkansia, kuten paikallisen punk-legenda Lapin Kullan levynkannet. Viimeisimpiä valokuvanäyttelyitä Pop-Up-Jazz-näyttelyn ohella ovat mm. ’Yläkerran mummon kutomat sukat’ – valokuvallinen tarina rovaniemeläisen Pulsan suvusta ja ’Mistä sie oot Pois?’- Rovaniemi-aiheinen valokuvanäyttely Jari Pulsan runoilla höystettynä.
Onko taiteesi sidoksissa musiikkiin muulloin kuin pop-up-jazz projektissa?
Musiikki on aina ollut suurin inspiraation lähteeni.Tupsun kellarissa sijaitsevan työhuoneeni nurkas- sa pauhasi aina mankka täysillä, kun maalasin kankaita. Musiikkimieltymyskaudet – punkki, rokki, Joy Division, Replacements tai jokin muu – määrittivät aina kulloisenkin kankaan tunnelman. Jossakin vaiheessa Rovaniemeläisbändien Jalla Jalla ja Greenhouse musiikki rytmitti siveltimeni vetoja, kun työhuoneeni sijaitsi samassa huoneistossa kyseisten bändien kanssa Tivolin kellarissa.
Opiskellessani Rotkossa luokkamme järjesti useissa Rovaniemen kapakoissa Rotko-iltamia. Kapakan seiniä koristivat ja elävöittivät aina maalaamamme kankaat. Iltamissa soitti niin paikallisia kuin etelästä tulleita bändejä kuten M.A.Numminen, juuri Rokin SM-kisat voittanut 22-Pistepirkot ja Harri Marstio. Noista ajoista kumpuaa intoni musiikin ja taiteen yhdistämiseen.
Rotkon jälkeen kuljin usein Jalla Jallan ja Karu Sellin mukana keikkareissuilla ja ’koristelin’ kulloisenkin kapakan kankaillani. Kankaitani oli esillä mm. Oulun Rauhalassa, Helsingin Bottalla ja Tampereen Ky:llä. Joskus iltamilla saattoi olla jokin teema, kuten legendaariseenTupsuun järjestetty Mauttomuuksien rajoilla-tapahtuma, johon osallistui monenmoista tekijää niin musiikin, runon, taiteen kuin teatterin keinoin.
Yksi ikimuistoisimmista keikkareissuistamme oli hurja seikkailu Leningradiin. Jalla Jalla ja Karu Selli soittivat jonkin Metsäteknisen oppilaitoksen suuressa juhlasalissa supersuositun venäläisbändin ohella. Kangasmaalauksiani roikkui sekä lavan takana samettiverhoissa että juhlasasalin aulassa iloisessa symbioosissa kera Lenin-patsaan. Rauhaton keikka päättyi miliisien pillin vihellyksiin ja yleisön holtittomaan ryntäilyyn kohti ulko-ovea. Keikan päätteeksi Leningradinpään kontaktimme/järjestäjä Irmeli Ahonen tuli ilmoittamaan takahuohuoneeseen, että ’Tiina, kaikki sun kankaat on varastettu!’. Johon eräs tuttu loihe lausumaan, että ’Onhan se hyvä, että ees joku niistä tykkää!’.
Joskus myöhemmin 90-luvun puolivälissä löysimme kumppanini Jari Pulsan kanssa kirpparilta Gerry Mulligan & Paul Desmond Quartetin ’Standstill / Line for Lyons / Wintersong’-singlen ja se olikin sitten menoa – nimittäin Jazzin pariin. Siitä lähtien hankkimamme Jazz- levyt ja -singlet – eritoten Blue Noten levyt upeine kansineen – toimivat edelleen ehtymättömänä inspiraation lähteenä niin musiikin kuin kuvien teossa. Olohuoneessamme on usein esillä siippani Jarin lanseeraamia Jazzin pikanäyttelyitä, kun kasa hienoja Jazz-älppäreitä tai -singlejä levitellään pitkin huonetta.
Näkyvätkö aikaisemmat taiteelliset ansiosi tai tekemisesi nykyisessä toiminnassasi?
Koska en koe olevani kovin vakavasti otettava taiteilija, vaan enemmänkin monenlaisen taiteen harrastaja, osallistun mieluiten Pop-Up-Jazz-näyttelyn kaltaisiin tapahtumiin, missä on jokin teema ja mihin voi tehdä juttuja rennolla otteella.
Syntyvätkö / ovat teoksesi syntyneet tietyssä tunnetilassa?
Esimerkiksi tänä vuonna 2018 osallistuin Pop-Up-Jazz-näyttelyyn 2:lla valokuvakollaasilla. Kuvakollaasit koostin mustavalkokuvista, joita olen kuvannut pitemmällä aikavälillä Korundin jazz-keikoilla. Esimerkkinä mainittakoon viime joulukuun Korundi Jazz-tapahtuma, jossa esiintyi mm. loistava ja valokuvauksellinen Timo Lassy bändeineen, upea Oululainen Nordic View, aina niin charmantti vanhan liiton mies Antti Sarpila ja monta muuta kiinnostavaa valokuvauskohdetta yhtenä ja samana iltana. Kuvien koostamisessa kollaasiksi käytän apunani Photoshopia. Asettelussa koetan saada aikaan tietynlaista rytmiä, valon ja varjon vuorottelua miettien samalla mikä kuva minkäkin kanssa saa aikaan jonkinlaista vuoropuhelua.
Lopuksi
80-luvun kunttaiset kapakanseinät ovat siis ainakin tällä kertaa vaihtuneet taidemuseon kahvion hiukka kliinisempiin pintoihin, mutta ajatus on edelleen sama – saada aikaan musiikin ja taiteen vuorovaikutusta pieni toive päänupissa, että edes joku siitä tykkää.
Leena Nykänen
Lyhyt esittely: kuka olet ja mitä teet?
Olen Leena Nykänen, taiteen maisteri ja kuvataideopettaja sekä vapaa taiteilija Rovaniemeltä
Kerro lyhyesti mikä on historiasi taitelijana? Ja mitä olet tehnyt?
Toimin leipätyönäni kuvataiteen lehtorina peruskoulussa ja lukiossa. Oma taiteentekemiseni on keskittynyt kesäaikoihin, lomille. Tekniikat ja tyylit ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä valokuvauksesta silkki- ja akryylimaalaukseen. Viime aikoina olen keskittynyt enemmän kaupalliseen tekemiseen, lähinnä sisustustuotteiden suunnitteluun. Koulumaailmassa erityinen mielenkiintoni kohdistuu tällä hetkellä digitaaliseen työskentelyyn, mm. animaatio on lähellä sydäntä.
Onko taiteesi sidoksissa musiikkiin muulloin kuin pop-up-jazz projektissa?
Tekemiseni ei ole erityisesti sidoksissa musiikkiin, mutta koska puoliso on muusikko, on aihe lähellä sydäntä ja olen suunnitellut mm. levynkansia. Lisäksi musiikki on tärkeä tunnelman luoja piirtäessäni/ maalatessani: oleellinen elementti.
Näkyvätkö aikaisemmat taiteelliset ansiosi tai tekemisesi nykyisessä toiminnassasi?
Tähän mennessä on varmasti jo kehittynyt oma tunnusomainen tyyli, joka näkyy läpi vaikka tekniikat ja aiheet muuttuvat. Kohdallani se tarkoittaa pilkettä silmäkulmassa tekemisessä sekä usein humorististen/ lapsekkaiden elementtien läsnäoloa töissäni. Teen taidetta pitkälti fiilispohjalta: tyylini on muotoutunut kaiken aikaa ekspressiivisempään, ilmauksellisempaan suuntaan. Olen aika impulsiivinen ja ennakkoluuloton tekijä.
Kuinka kuvailisit pop-up-jazz näyttelyssä nähtyjen teoksiesi suhdetta musiikkiin? Oletko pyrkinyt tuomaan esille jotain tiettyä ja – tai haluttua tunnetilaa teoksen kautta?
Kuvataide on johdattanut jazz-musiikin ja minut yhteen ja tutustuttanut toisiimme. Olen oppinut pitämään jatsista. Taiteillessani kuuntelen aina musiikkia, jazz-aiheita tehdessäni eri aikakausien jatsia.
Erityisesti 20-luvun jazz on lähellä sydäntäni, kuten koko vuosikymmen myös visuaalisessa mielessä.
Lopuksi
Jazz-näyttelystä on tullut paikallisten tekijöiden mukava, yhteinen perinne: keväistä happeninkiä odotellaan aina innolla. Korundin pop up- näyttely ja jazz- konsertti sitoo mukavasti yhteen tekijöitä musiikin ja kuvataiteen saralla.
Tatu Kantomaa
Lyhyt esittely: kuka olet ja mitä teet?
Olen 43 vuotias muusikko/valokuvaaja Rovaniemeltä. Muusikkona olen toiminut yli 35 vuotta, joista noin 12 vuotta ulkomailla, palasin Rovaniemelle vuonna 2008. Valokuvia olen ottanut aktiivisesti noin 10 vuotta.
Kerro lyhyesti mikä on historiasi taitelijana? Ja mitä olet tehnyt?
Suoritettuani valokuvaajan ammattitutkinnon olen aktiivisesti pyrkinyt etsimään valoa ja muotoa kuviini. Valokuvani ovat kuitenkin tähän mennessä olleet pääosin esillä sanomalehdissä ja eri taiteenalojen promomateriaaleissa. Toivottavasti myöhemmin muussakin yhteydessä.
Onko taiteesi sidoksissa musiikkiin muulloin kuin pop-up-jazz projektissa?
Minun kuvani ovat aina yhteydessä musiikkiin, kuvien rytmi, muoto, rakenne…. tuttuja asioita musiikista. Aiheet eivät ole läheskään aina mitenkään musiikkiin liittyviä, mutta musiikin ammattilaisena näen näissä hyvin paljon yhtäläisyyksiä.
Näkyvätkö aikaisemmat taiteelliset ansiosi tai tekemisesi nykyisessä toiminnassasi?
Varmasti näkyvät. Niin musiikissa kuin valokuvauksessakin ei tule ikinä valmiiksi. Aina voi tehdä asiat toisella tavalla, ja aina voi oppia uutta ja hyödyntää kokemusta nykyisessä toiminnassa.
Syntyvätkö / ovat teoksesi syntyneet tietyssä tunnetilassa?
Joskus näin, mutta ehkä enemmän “kyttään” sopivia olosuhteita, valoa, varjoa, värejä jne. Elämä on ollut niin kiireistä, että on vain täytynyt ottaa kamera, ja lähteä katselemaan mitä löytyy. Toisin sanoen, harvemmin on aikaa odottaa sitä oikeaa tunnetilaa. Tosin monesti valokuvausprosessi tuottaa sen hyvän, mukavan tunnetilan siinä samalla.
Syntyvätkö teokset hetkellisen inspiraation kautta vai enemmänkin pitemmän suunnittelun ja kehittelyn kautta?
Molempia. Itselläni valokuvaus on usein pieni matka, jos näin voisi sitä kutsua. Kuvat johdattelevat seuraavaan kuvaan ja lopputulos voi joskus olla ihan eri kuin alkuperäinen lähtökohta. Joka kerta lähden kuitenkin liikkeelle jostakin suunnitelmasta. Joskus kuvaan saman asian moneen kertaan, kunnes löydän sen mitä etsin… tai en löydä, ja pitää vaihtaa näkökulmaa. Tai tehdä homma uusiksi. Muusikkona en kavahda “hinkkaamista”, jota jonkun mielestä saatan joskus harrastaa liiaksikin.
Kuinka kuvailisit pop-up-jazz näyttelyssä nähtyjen teoksiesi suhdetta musiikkiin? Oletko pyrkinyt tuomaan esille jotain tiettyä ja – tai haluttua tunnetilaa teoksen kautta?
Improvisaatiota tai tiettyä hetkeä jossain paikassa johonkin aikaan. Valon ja varjon rytmi svengaa kuin Miles Davisin “So what” tai “Bitches brew”, eli jokainen saa tehdä tulkintansa itse. Katsojan vapaa tulkinta on mielestäni tässä yhteydessä yksi tärkeimmistä asioista minun kuvissani.
Lopuksi
Minulla ei ollut mahdollisuutta olla läsnä jazz-tapahtumassa, minkä ohessa näyttely oli, mutta koin arvokkaaksi ja tarpeelliseksi yhdistää näitä eri taiteenaloja. Toivottavasti kuvani ovat herättäneet ajatuksia tai parhaimmassa tapauksessa oivalluksia juuri tuohon musiikki-valokuva-yhteyteen viitaten.
Tuomas Korkalo
Lyhyt esittely: kuka olet ja mitä teet?
Olen Rovaniemellä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Taidekoulusta valmistuin taidemaalariksi, mutta työskentelen myös paikkasidonnaisen ja ympäristötaiteen alueilla, oppiminen, matkustaminen ja vuorovaikutus on työskentelyssäni ominaista.
Kerro lyhyesti mikä on historiasi taitelijana? Ja mitä olet tehnyt?
Olen osallistunut lukuisiin näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2000 alkaen. Taiteessani pohdin usein värin ja valon ominaisuuksia suhteessa tilaan. Olen Taidemaalariliiton ja Lapin taiteilijaseuran jäsen ja teoksiani löytyy muuunmuassa Jenny ja Antti Wihurin kokoelmasta Rovaniemen taidemuseolta, Aineen taidemuseon, Pärnun nykytaiteen museon ja Karjalan tasavallan taidemuseon kokoelmasta Petroskoista Venäjältä. Parhaillaan teoksiani on esillä muunmuassa Galleri Heike Arndtissa Berliinissä, North wind näyttelyssä Galleria Valossa Arktikumissa Rovaniemellä
Onko taiteesi sidoksissa musiikkiin muulloin kuin pop-up-jazz projektissa?
Kuuntelen yleensä aina musiikkia kun työskentelen. Ajattelen usein maalauksia myös musiikin kautta. Niissä pitää olla rytmiä ja koukkuja. Välillä ne ovat enemmän punkkia kuin jazzia.
Näkyvätkö aikaisemmat taiteelliset ansiosi tai tekemisesi nykyisessä toiminnassasi?
Tottakai aiempi toiminta ammatissa vaikuttaa kaikkeen. Tämä ammatti on ikuista oppimista ja itsensä ylittämistä. Aina pitää pyrkiä parempaan.
Syntyvätkö / ovat teoksesi syntyneet tietyssä tunnetilassa?
En oikeastaan voi odottaa tunnetiloja työskennelläkseni. Minulle on tärkeää mennä aamulla työhuoneelle ja lopettaa työt iltapäivällä. Teosideat kehittyvät ja uusia syntyy vaikka mitään super-hienoa en saisikaan työpäivän aikana aikaiseksi. On tärkeää pitää säännöllisyys työskentelyssä.
Syntyvätkö teokset hetkellisen inspiraation kautta vai enemmänkin pitemmän suunnittelun ja kehittelyn kautta?
Tämä vaihtelee usein. Tällä hetkellä työskentelen yksityisnäyttelyäni varten Kemin taidemuseossa, joka avautuu syksyllä 2019. Minulla on suuret linjat selvillä ja tiedän mitä tuleman pitää, mutta aina pitää olla tilaa sooloilulle ja muutoksille.
Kuinka kuvailisit pop-up-jazz näyttelyssä nähtyjen teoksiesi suhdetta musiikkiin? Oletko pyrkinyt tuomaan esille jotain tiettyä ja – tai haluttua tunnetilaa teoksen kautta?
Viimeaikoina olen työskennellyt abstraktin maalauksen venäläisen Avantgarden hengessä. Varsinkin ajattelin tässä pop-up näyttelyssä esillä olleen teoksen täysin improvisoituna freejazzina. Teos on osa suurempaa kokonaisuutta, mutta toimii mielestäni myös yksin.
Lopuksi
Tämä on hauska vuosittainen projekti jossa on kunnia olla mukana. Toivon että homma jatkuu vielä tulevinakin vuosina.