Opetusneuvos Pekka Elo menehtyi sairauskohtaukseen 14. joulukuuta Helsingissä. Hän oli syntynyt Keuruulla 14. heinäkuuta 1949. Ylioppilaaksi Elo tuli Keuruun yhteiskoulusta 1968 ja valmistui Turun yliopistosta 1975 suorittaen laudaturin sekä filosofiasta että valtio-opista.

Pekka Elon perehtyminen opettamisen arkeen alkoi Lohjansaaren koulusta syksyllä 1976. Samaisessa koulussa on muuten lukuvuonna 1904–1905 toiminut opettajana kirjailija Maiju Lassila. Opettaessaan myöhemmin Suomalais-venäläisessä koulussa silloisten oppimäärien mukaista uskontojen historiaa ja siveysoppia Elo joutui mukaan yleiseen elämänkatsomukselliseen keskusteluun. Kouluhallituksessa hän hoiti osa-aikaista etiikan ylitarkastajan tointa vuodesta 1981 alkaen. Hänellä oli opetustehtäviä mm. Helsingin yliopistossa. Tuolloisessa muutostilanteessa soitin Pekka Elolle kysyäkseni häneltä ratkaisuja koulumaailmassa ilmenneisiin pulmiin, olinhan opettanut sivutoimisesti filosofiaa vuodesta 1975 alkaen muun muassa lukiossa ja ammatillisessa kurssikeskuksessa. Leppoisan puhelinkeskustelun aikana huomasimme, että meillä oli yhteisiä pyrkimyksiä ja asennoiduimme samansuuntaisesti käytännölliseen toimintaan. Vähitellen yhteistyömme syveni. Pekka Elo rakensi verkostoa niiden harvojen opettajien välille, jotka kantoivat vastuuta filosofiasta vapaaehtoisena aineena lukiossa.

Pekka Elo sai kutsun 1983 kokopäiväiseksi toimijaksi Kouluhallitukseen politiikan ja imagon kannalta kiusalliseksi muodostuneessa tilanteessa. Uskontojen historian ja siveysopin uskonnonvapautta loukkaavasta oppisisällöstä tehty kantelu Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle yhdisti Suomen ikävästi ihmisoikeuksia polkevien maitten joukkoon. Suomi sai vääränlaista kansainvälistä huomiota. Niinpä jouduttiin korjaamaan opetuskäytäntöjä. Oppisisältöä uudistettaessa perusteellisesti muodostui uusi oppiaine: elämänkatsomustieto. Kouluhallitus hyväksyi peruskoulun osalta elämänkatsomustiedon oppimäärän 12.2.1985 ja lukion osalta 13.3.1985. Heti syksyllä 1985 koulutyö aloitettiin uusien opetussuunnitelmien mukaisesti. Elo vaikutti työryhmän sihteerinä ja asiantuntijana rakentavasti elämänkatsomustiedon käytännölliseen toteutumiseen nykyaikaisena oppiaineena sekä myöhemmin sen uudistumiseen toimien mm. eri työryhmien puheenjohtajana. Oppiaine tuntuikin ajoittain henkilöityvän hänessä.

Kun Opetushallitus perustettiin 1991, Elo toimi elämänkatsomustiedon ja filosofian asiantuntijana ylitarkastajan ja sen jälkeen opetusneuvoksen virassa. Hänen toimintansa esimerkiksi valmistelevan työryhmän puheenjohtajana vaikutti filosofian paluuseen varsinaisena oppiaineena lukioon syksyllä 1995. Työryhmän jäsenenä havaitsin, kuinka humaanisti, sitkeästi ja diplomaattisen taitavasti Pekka Elo organisoi niin pienimuotoisia työskentelytilaisuuksia kuin julkisia tapahtumia, joissa erilaisia intressejä edustavat tahot kohtasivat. Asialleen antautuen hän vieraili maakunnallisissa kehitys- ja innostamistapahtumissa ja osallistui lukuisiin filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien pätevöittämis- ja täydennyskoulutustapahtumiin.

Vuosina 1994 ja 1995 Pekka Elo oli tiiviisti mukana opetussuunnitelmien perusteiden uudistamisessa ja syventyi siihen liittyvään ns. akvaariokokeiluun sekä avusti kokeiluun liittyvää tutkimusta. Vuosikymmeniä Elo oli mukana arvokasvatuksellisten ajatusten toteuttamisessa ja tutkimisessa. Hän teki tiivistä yhteistyötä Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien järjestön, FETO ry:n kanssa. Hänen ajatuksensa olivatkin siivittäneet 1985 FETOn perustamista ja siitä alkaen järjestö on ideoillaan ollut vaikuttamassa suomalaiseen koulutuspolitiikkaan.

Koulutushallinnon yhdistämisestä seurasi muutoksia. Kouluhallitus oli aikoinaan antanut hyväksynnän oppikirjoille ja virkamiehet saattoivat lähettää kentälle paimentavia viestejä. Opetushallitusta kehitettiin asiantuntijaelimeksi, joten sen mahdollisuudet ohjata ja puuttua yksittäisissä kunnissa tai kouluissa ilmeneviin katsomuksellisiin eriarvoisuuksiin tai oikeuksien loukkauksiin poistuivat.

Yhteistyötoverini Pekka Elo oli pitkäaikainen ylioppilastutkintolautakunnan jäsen. Hänen kanssaan oli helppo tehdä töitä, ymmärrys syveni ja valmista tuli. Osaltaan hän uudisti elämänkatsomustiedon ja filosofian ylioppilaskirjoituksia. Opetushallituksen toimenkuvansa mukaisesti Elo osallistui 1990-luvulla mm. UNESCO-koulujen ja maailmanperintöhankkeen organisointiin ja johtamiseen. Näiden seurauksena hän oli osallisena tai toimittajana useissa Suomen Tammi -hankkeen, FETO:n ja Suomen UNESCO -toimikunnan julkaisuissa. Hän oli monia vuosia filosofiaolympialaisten aktiivinen toimija ja keskeinen vaikuttaja Itämeren maiden filosofien verkostossa.

Pekka Elo oli humanisti ja vuodesta 1999 alkaen Suomen Humanistiliiton puheenjohtaja. Ennen tätä hän toimi kuusi vuotta Humanistin päätoimittajana. Käytännöllisenä filosofina Elo osallistui kansainvälisiin filosofiaa ja humanismia koskettaviin kokouksiin Euroopassa ja erityisesti Intiassa. Siellä hän viihtyi lomaillen ja tavaten ystäviään. Hän kirjoitti artikkeleita mm. Indian Sceptic -lehteen ihmisoikeuskasvatuksesta, joka oli lähellä hänen sydäntään. Lisäksi Elo teki työtä filosofiaa lapsille -hankkeelle.

Pekka Elo oli aktiivinen kirjoittaja. Hän hyödynsi laajaa asiantuntemustaan lukuisissa artikkeleissa, erilaisten julkaisujen työstämisessä, kuvittamisessa ja toimittamisessa. Esimerkiksi Elo kirjoitti Luokanopettaja-lehteen vuosia omaa filosofista kolumniaan.

Ystäväni Pekka Elo oli erittäin sosiaalinen ihminen. Hänen kanssaan oli mukava saunoa ja puhua leppoisasti kulttuurista, filosofiasta, luonnossa olemisesta, puiden halkaisemisesta, rakennusten korjaustöistä, ruuasta ja juomista. Pekan kontaktit eivät rajoittuneet suppeisiin ihmisryhmiin vaan ystävyyssuhteet ylittivät kulttuurisia, katsomuksellisia ja poliittisia rajoja. Hänen toimintansa ihmisyyden puolesta on ollut esimerkillistä.