Zen-entusiasti Richard Bryan McDaniel kertoo kirjassaan Zen Masters of China tarinan Tanxia Tianran nimisestä Zen-mestarista. Tanxia Tianran lähti Mazu nimisen mestarin kuoltua matkalle halki Kiinan, aikomuksenaan vierailla Zen-mestareiden luona ja koetella omaansa ja mestareiden ymmärrystä Dharmasta. Matkalla tapahtui kuuluisa episodi. Oli kylmä talvi-ilta, ja Tanxia Tianran hakeutui suojaan tyhjään temppeliin pääkaupungissa.

Ilma oli erittäin pureva, ja Tianran kamppaili pysyäkseen lämpimänä. Lopulta hän otti yhden kolmesta puisesta Buddhasta, jonka hän löysi alttarilta ja löi sen palasiksi tehdäkseen tulen. Kun temppelissä asuva pappi huomasi savua, hän tuli katsomaan mikä sen aiheutti ja löysi Tianranin tyytyväisenä lämmittelemästä käsiään palavan Buddhan äärellä.

”Mitä sinä olet mennyt tekemään?”, karjui pappi raivoissaan. ”Tämä on pyhäinhäväistys! Eikö sinulta löydy kunnioitusta Pyhää Buddhaa kohtaan?” Vastaamatta papille, Tianran alkoi tarkastella kekäleitä tikulla.

”Ja mitä sinä nyt teet?”, pappi kyseli. ”Etsin tuhkasta jäänteitä, Buddhan luita.”

”Olet hullu!”, pappi huusi. ”Mitä luita tai jäänteitä luulet löytäväsi puisesta Buddhasta!” ”Siinä tapauksessa”, Tianran sanoi, ”voisinko saada toisen noista kahdesta Buddha-patsaasta tuolta nuotiotani varten?”

McDaniel kertoo myös tarinan erään Panshan Baojin viimeisistä vaiheista.

Kun Panshan oli kuolemaisillaan, hän kysyi, josko joku hänen oppilaistaan voisi tehdä hänestä näköiskuvan. Useat yrittivät luonnostella muotokuvia, mutta hän oli tyytymätön niihin kaikkiin. Viimein yksi hänen seuraajistaan ilmoitti: ”Minä voin tehdä näköiskuvan.” Kun Baoji vaati häntä tekemään sen, seuraaja heitti voltin ja lähti huoneesta.

Näillä sanoilla ja viime mainitulla voltilla onkin ilo saatella lukija Agonin festivaaliekstraan, jossa on sanoja ja kuvia Hiljaisuus-festivaaleilta ja Sodankylän elokuvajuhlilta. Tässä festivaalinumerossa filosofi Mikko Väänänen ottaa oraakkelin roolin ja tarkastelee hiljaisuutta, Ulla Tiikkainen puolestaan pohtii Sodankylän elokuvajuhlien kolmenkympin kriisiä. Lisäksi Kati Kanto luo katseen pohjoiseen kirjallisuuteen. Kanto tarkastelee artikkelissaan opettajakuvaa Anna-Liisa Haakanan nuortenkirjoissa. Numeron kansikuvataiteilijana meillä on kunnia esitellä Lontoossa majapaikkaansa pitävä Ben Hopper.

 

Antoisia katselu- ja lukuelämyksiä Agonin lukijoille,

Kalle Lampela