Oma kieli on ihmisen identiteetin ydintä. Se ei ole vain äänteiden, tavujen ja sanojen summa vaan puhujiensa maailmankuvan, historian ja kulttuurin peili. Yhteisö luopuu harvoin vapaaehtoisesti omasta kielestään. Maailmassa, jossa kielten ja kulttuurien välillä vallitsee tasa-arvo, ryhmillä ei ole tarvetta vaihtaa kieltään. Kielenvaihdon takana on poliittisten, sosioekonomisten, demografisten ja ideologisisten syiden vyyhti, joka on tehnyt vähemmistökielen puhumisesta halveksittavaa, epäedullista, vaikeaa tai suorastaan kiellettyä. Oman kielen menettäminen voi pahimmillaan rapauttaa yhteisön kulttuurin ja hyvinvoinnin. Se on inhimillinen tragedia, jonka jäljet näkyvät sukupolvien päähän.

Assimilaatio ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto. Vähemmistökielten kuoleminen ei ole luonnonlaki, elinkelvottoman karsiutumista tai modernisaation ja globalisaation väistämätön seuraus. Se johtuu ihmisen toiminnasta, ja ihmisen toiminnalla siihen voidaan myös vaikuttaa. Viime vuosikymmeninä yhä usemmat alkuperäiskansa- ja vähemmistöyhteisöt ympäri maailman ovat nousseet taistelemaan omien kieltensä ja kielioikeuksiensa puolesta. Monin paikoin kielet, joiden sammuminen vaikutti väistämättömältä, ovat alkaneet siirtyä lapsille uudestaan sukupolven tai useamman katkoksen jälkeen, saaneet uusia puhujia ja kielenkäyttöyhteyksiä, modernisoituneet ja elpyneet kaikkien ikäluokkien parissa.

Tämä kahtalainen kehitys koskettaa vahvasti myös saamelaisia. Saamen kielet ovat uhanalaistuneet eri asteisesti kaikilla puhuma-alueillaan. Jotkin saamen kielimuodot ovat sammuneet jo useita sukupolvia sitten, ja ellei nykyinen kehitys nopeasti muutu, joitakin saamen kieliä tulee sammumaan puhekäytöstä meidän aikanamme. Toisaalta eräät maailman positiivisimmista revitalisaatioesimerkeistä paikantuvat Saamenmaalle. Monista ongelmista huolimatta Pohjoismaiden saamelaisilla on useimpien muiden valtioiden alkuperäiskansoihin ja kielivähemmistöihin verrattuna hyvät mahdollisuudet elvyttää ja vahvistaa omia kieliään ainakin saamelaisalueella.

Tämä AGONin numero keskittyy revitalisaatioon eli kielten elpymiseen ja elvyttämiseen. Lehden pääpaino on saamen kielissä, mutta mukana on myös Tatjana Bogrdanovan kiinnostava katsaus Kaspianmeren luoteisrannalla sijaitsevan Kalmukian tasavallan kielitilanteeseen. Torkel Rasmussenin vertaisarvioitu artikkeli analysoi kriittisesti Suomen koulujärjestelmää saamen kielen elvytyksen näkökulmasta. Utsjoen ja Norjassa sijaitsevan Tanan kunnan koulujen kaksikielisyyttä käsittelevän väitöskirjansa pohjalta Rasmussen pohtii, kuinka Suomen koulu kaksikielisyysmetodeineen epäonnistuu korkeatasoisen kaksikielisyyden kehittämisessä äidinkielisille saamelaisille. Marja-Liisa Olthuisin ja Trond Trosterudin kielitieteellinen artikkeli käsittelee kieliteknologian merkitystä inarinsaamen kielensuunnittelussa ja laajemmin elvyttämisessä. Pigga Keskitalo ja Erika Sarivaara problematisoivat artikkelissaan assimilaatiota ja revitalisaatiota yhteisöllisinä ilmiöinä. He pohtivat, kuinka välittävä koulutus voisi korjata saamelaisten assimilaation perintöä. Anne Länsman-Maggan ja Saara Tervaniemen artikkeli perustuu Saamelaiskäräjien julkaisemaan selvitykseen Saamen kielen käyttö Utsjoella, jossa tarkastellaan Utsjokea saamenkielisenä ympäristönä. Selvityksen mukaan myös Suomen vahvimmalla pohjoissaamenkielisellä alueella saamen kielitilanne tulee heikkenemään, mikäli sen asemaan ei kohdisteta erillisiä tukitoimia. Rauni Äärelä luo artikkelissaan katsauksen saamenkielisen kielikylvyn lähtökohtiin Suomessa toimivissa kielipesissä ja esittelee myös kielikylvyn historiaa ja kielikylpypedagogiikkaa. Henna Aikio tuo osallisen näkökulman vähemmistökielten elvytyksen teemaan.

Kieli on usein yksilön side yhteisöönsä. Vaikka se ei ole ainut side – kuuluminen esimerkiksi saamelaisyhteisöön rakentuu myös muunlaisten kulttuuristen kytköksien kautta – koetaan se usein varsinkin saamelaiskontekstissa erityisen merkittävänä koko yhteisön elinvoimaisuuden ja yhteenkuuluvuuden kannalta. Tämän AGONin vähemmistökielten revitalisaatio -teemanumeron jälkikirjoituksena on dosentti Kari Sallamaan teksti Alkuperäiskansojen arkeodoksiat kunniaan. Sallamaan teksti pohjautuu Lapin yliopistossa 26.–27.2.2015 yhdessä YK:n ihmisoikeusneuvoston kanssa järjestettyyn alkuperäiskansojen kulttuuriperintöä käsittelevään asiantuntijaseminaariin.

Tässä AGONin vähemmistökielten teemanumerossa on lehden historian ensimmäinen pohjoissaamenkielinen artikkeli. Julkaisemalla saamenkielisen artikkelin AGONin toimitus haluaa tukea vähemmistökielten elvytystä tarjoamalla uusia kielenkäyttöyhteyksiä. Saamen kieliä käytetään ja tulee käyttää yhä enemmän myös tieteen kielenä. Teemanumerossa on myös kaksi englanninkielistä artikkelia. Halusimme tällä valinnalla antaa mahdollisuuden paitsi valtioiden rajat ja kielirajat ylittävälle saamentutkimukselle, myös maailman muiden vähemmistökielten esille nostamiseen.

AGONin vähemmistökielten teemanumeron taiteilija on inarinsaamelainen Jan-Eerik Paadar. Kanteen olemme valinneet Paadarin kuvan kahdesta nuoresta räp-artistista, inarinsaamelaisesta Amocista eli Mikkâl Morottajasta ja pohjoissaamelaisesta Áilu Vallesta. Heissä konkretisoituu revitalisaation välttämätön edellytys: uskallus luoda jotain aivan uutta omalla kielellä. Jokainen meistä voi olla rohkea sanankäyttäjä, joka kääntää sana ja teko kerrallaan kielenvaihdon suuntaa vähemmistökielen hyväksi.

Inarissa ja Rovaniemellä 7.4.2015,
Annika Pasanen* ja Sanna Valkonen

* Teeman vieraileva päätoimittaja FM Annika Pasanen on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa.