1. Olet syntyjään Rovaniemeltä. Kerro hieman taustastasi?

Olen syntynyt Rovaniemellä vuonna 1978. Asuimme ensimmäiset kuukaudet mummolassani Oikaraisen kylässä, josta muutimme Rovaniemen keskustaan ollessani alle vuoden ikäinen. Kävin peruskouluni Keskustan ala-asteella sekä Lyskalla, jonka yhteydessä toimi tuohon aikaan myös yläaste. Valmistuin ravitsemustyöntekijäksi Rovaniemen ammattioppilaitoksesta vuonna 1996. Armeijan kävin Sodankylän jääkäriprikaatissa vuonna 1997, jossa palvelin sotilaskeittäjänä

2. Jossain vaiheessa muutit pois Rovaniemeltä? Milloin? Miksi?

Muutin Rovaniemeltä Seinäjoelle vuonna 2000 silloisen puolisoni opiskelujen vuoksi. Seuraavana vuonna muutin samasta syystä Poriin ja vuonna 2004 yksin Tampereelle ja sieltä vuonna 2016 Helsinkiin.

3. Sinulla on ravintola-alan perustutkinto. Oletko tehnyt tai hakenut oman ammattitutkintoja mukaisia töitä?

Hain ravintola-alan töitä Rovaniemeltä valmistuttuani, mutta en niitä saanut. Myöhemmin työskentelin keittiöapulaisena Seinäjoella ja Tampereella sekä pakkaajana porilaisessa leipomossa. Olin myös tiskaajana israelilaisella kibbutsilla vuoden 1999 lopusta vuoden 2000 maaliskuuhun.

4. Missä vaiheessa päätit, että sinusta tulee kirjailija? Mikä sai sinut ryhtymään kirjailijaksi?

Löysin ns. vakavan kirjallisuuden vuonna 1999, kun aloin lukea isäni kirjahyllyssä ollutta Pentti Saarikosken Nuoruuden päiväkirjoja. Se oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Ymmärsin, että kirjallisuuden avulla voi käsitellä asioita joita ei arkielämässä sanota ääneen. Siihen saakka olin luullut, että kaikki kirjallisuus on viihdekirjallisuutta ja pidin Stephen Kingiä maailman parhaana kirjailijana. Aloin lukea vimmaisesti klassikoita ja 1. elokuuta vuonna 2001, luettuani Thomas Mannin Tohtori Faustuksen, aloin muuttaa ympärilläni olevaa maailmaa päässäni kaunokirjallisiksi lauseiksi. Tiedän päivämäärän, koska olen kirjannut vihkoon kaikki lukemani kirjat vuodesta 1999. Vaikka Tohtori Faustus on kaikkea muuta kuin hauska kirja, jokin Mannin kielessä inspiroi minua ja sai minut ymmärtämään, että kielellä voi tärkeiden asioiden käsittelemisen lisäksi myös leikkiä.

Ensimmäisen novellini, jossa yritin lähinnä apinoida Jari Tervon tyyliä, kirjoitin vuonna 2003 asuessani Porissa. Seuraavana vuonna asuin Tampereella ja hain opiskelemaan kirjoittamista Vuokko Tolosen ja Kullervo Järvisen vetämään Viita-akatemiaan. Ennakkotehtävänä piti kirjoittaa muistaakseni viisi liuskaa proosaa tai lyriikkaa. Väänsin ennakkotehtävää kuukauden ja sain aikaiseksi kaksi autofiktiivistä novellia, yhteensä kolme liuskaa. Järjettömältä tuntunut ja minut lähes epätoivoon ajanut puurtaminen kuitenkin kannatti, sillä löysin tuolloin oman ääneni ja tyylini, jolla kirjoitin kymmenen vuotta myöhemmin myös esikoisromaanini. Nyt ajattelen, että minusta tuli kirjailija tuota ennakkotehtävää kirjoittaessani, vaikka silloin en asiaa tietenkään ymmärtänyt.

Olin myös ujo ja hiljainen lapsi, ja minua turhautti suunnattomasti jos en osannut ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin ja tulin väärin ymmärretyksi. Kirjoittaessani saan muotoilla lausetta niin kauan, että se välittää juuri sen tunteen tai asian jonka haluan ilmaista. Jonkinlaisesta yhteyden hakemisesta toisiin ihmisiin siis on kyse.

5. Viime vuoden lopulla ilmestyi esikoisteoksesi ”Röyhkeys”. Kirja edustaa ns. autofiktiivistä kirjallisuutta. Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana. Kirja kertoo siis sinusta, sinun elämästäsi. Miksi halusit tai päädyit kirjoittamaan omasta elämästäsi?

Joku on sanonut, että kirjailija päätyy kirjoittamaan sellaisia kirjoja, joita hän on nuoruudessaan lukenut. Luin Saarikosken päiväkirjojen lisäksi myös hänen autofiktiiviset proosateoksensa Asiaa tai ei ja Euroopan reuna, jotka tekivät suuren vaikutuksen minuun. Pidän valtavasti siitä kuinka autofiktion kirjoittaminen hämärtää kirjoittamisen ja jokapäiväisen elämisen rajan ja muuttaa kaiken merkitykselliseksi.

6. Kirjoittaminen on työtä. Millaista työtä se on sinun tapauksessasi? Miten luot, vai pitäisikö sanoa, tuotat, tekstiä?

Herään joka arkiaamu seitsemän aikaan ja alan kirjoittaa heti aamupalan jälkeen. Kirjoitan nelisen tuntia, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että katselen ulos ikkunasta, roikun Facebookissa, revin tukkaa päästäni, harkitsen oikeiden töiden hakemista ja kirjoitan lauseen tai pari silloin tällöin, kunnes minulla on liuskan verran niin hyvää tekstiä, että sen voisi lähettää painoon vaikka saman tien.

Liuska voi kuulostaa vähältä, mutta Hemingway kirjoitti saman verran päivässä ja menestyi ihan hyvin kirjailijana, kunhan jättää huomiotta sen, että hän ampui lopulta itseään haulikolla päähän.

7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kolmelle eri paikkakunnalle ja jokainen kirjan osio kuvaa yhden päivän tapahtuman ja kertojan tuntemuksia tuon päivän aikana. Miten päädyit valitsemaan juuri nuo kolme paikkakuntaa ja kolme päivää?

Sattumaa ja mielikuvituksen puutetta kaikki. Ensimmäistä Turkuun sijoittuvaa osaa aloin kirjoittaa palattuani vuonna 2013 Turusta Tampereelle Bruce Springsteenin keikoilta. Kirjoitin tekstiä omaksi huvikseni, enkä ajatellut että edes näyttäisin sitä kenellekään. Seuraavana vuonna opiskelin jo Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa ja päädyin näyttämään tekstiä siellä erään kustantamon edustajalle, joka piti siitä kovasti. Päätin tuolloin laajentaa tekstin romaaniksi. Samaan aikaan jouduin TE-toimiston viikon kestävään uravalmennukseen, ja jotta en menettäisi kirjoittamisaikaa, aloin kirjoittaa siitä mitä uravalmennuksessa tapahtui. Kolmatta Helsinkiin sijoittuvaa osaa kirjoittaessani päädyin siis, ei niin kovin yllättäen, kirjoittamaan siitä kuinka opiskelen kirjoittajakoulussa, koska opiskelin silloin kirjoittajakoulussa.

8. Kirjan nimi jäi askarruttamaan mieltäni. Miksi juuri ”Röyhkeys”? Päähenkilö, siis sinä, koet noiden kolmen päivän aikana enimmäkseen häpeän sekaisia tuntemuksia. Ei päähenkilö ainakaan yhdellä lukemisella vaikuta kovin ”röyhkeältä” tyypiltä?

Kirjan viimeinen lause kertoo sen mikä minun mielestäni on röyhkeyttä.

9. Nousit julkisuuden henkilöksi annettuasi lokakuussa 2017 Helsingin Sanomille haastattelun, jossa kerroit elämäntilanteestasi ja totesit mm. että et ”halua tulla pakotetuksi vastenmielisiin hommiin”. Toimittaja nimesi sinut ”ideologisesti työttömäksi”. Jotkut poliitikot kommentoivat hyvinkin negatiiviseen sävyyn ”esiintuloasi”. Kerro hieman siitä, miltä julkisuus ja eri tahojen kommentit ovat sinusta tuntuneet?

Ennen Helsingin Sanomien henkilökuvaa suhtauduin mediaan vielä sinisilmäisen luottavaisesti. Ajattelin, että toimittajat ovat hyviä ihmisiä, jotka haluavat tuoda totuuden julki. Nyt tiedän paremmin. Ymmärrän kyllä, että kyseinen toimittaja halusi tehdä mahdollisimman ärsyttävän jutun, joka toisi hänelle nimeä, sillä hän on freelancer eli käytännössä työtön itsekin. Sauli Niinistön ja Ben Zyskowiczin minua pilkkaavat kommentit otin taas suurena kunnianosoituksena. Nehän tarkoittavat vain sitä, että he pelkäävät, eivätkä usko siihen ideologiaan jota ihmisille kauppaavat.

10. Eräässä haastattelussa totesit, että et koe olevasi työtön. Mitä tällä tarkoitat?

Lähinnä sitä, että harjoitan kirjailijan ammattia. Tai sanotaan, että opettelen sitä, enkä siksi kaipaa mitään muuta tekemistä päivieni täytteeksi. Ehkä en enää kokisi itseäni työttömäksi, vaikken kirjoittaisikaan. Ajattelen, että ihminen on aina ihminen, ei työntekijä tai edes veronmaksaja. Tämän tuntuvat unohtaneen sekä päättäjät että suurin osa äänestäjistä.

11. Tämän vuoden alussa tuli voimaan laki työvoiman aktiivimallista. Aktiivimalli tarkoittaa sitä, että työttömän työnhakijan on 65 työttömyysetuuden maksupäivän tarkastelujakson aikana täytettävä ns. aktiivisuusedellytys, jotta etuutta maksetaan täysimääräisesti myös tarkastelujaksoa seuraavat 65 maksupäivää. Mikäli aktiivisuusedellytys ei täyty, niin työttömyysetuus pienenee seuraavan tarkastelujakson ajaksi. Mitä mieltä olet kyseisestä ”aktiivimallista”?

Se on pieni askel väärään suuntaan ja hyvinvointivaltion alas ajamista. Malli pakottaa ihmiset hakemaan sellaisia työ- tai harjoittelupaikkoja, joita he eivät halua ottaa vastaan. Puhumattakaan siitä, että aktiivimalli saattaa olla perustuslain vastainen, sillä siihenhän on kirjattu, että: ” Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.”

12. Kannatat kansalaispalkkaa. Miksi? Miksi nimenomaan kansalaispalkka? Miksi ei perustulo? Eikö kansalaispalkka ja perustulo ole tavallaan sama asia?

Sama asiahan nuo ovat. Palkka kuulostaa minun korvaani kuitenkin paremmalta. Se olisi palkka siitä, että ihminen elää muita satuttamatta ja lakia noudattaen. Tosin jos tätä ajatusta jatketaan tarpeeksi pitkälle, niin päädytään jonkinlaiseen poliisivaltioon. Perun siis puheeni ja kannatan tästä hetkestä alkaen perustuloa!

13. Sinulla on työn alla jo seuraava teos. Rohkenetko jo sanoa millaisia asioita käsittelet tulevassa kirjassasi?

Seuraava kirjani ei ole vielä edes puolivalmis, joten en osaa vielä sanoa mistä se kertoo. Paras veikkaukseni on, että se käsittelee naisten ja miesten välisiä suhteita eli seksiä ja väkivaltaa.