Lapin kirjasto järjesti yhdessä Agonin kanssa 18.12.18 puhetilaisuuden kirjailija Niko Aslak Peltosen uuden teoksen, ”Katse aurinkoon”, ympärille. Paikalla päävieraana oli myös itse Peltonen, jota haastatteli Rovaniemen kirjaston erikoiskirjastonhoitaja Marko Niemelä. Haastattelun jälkeen oli varattu aikaa yleisökysymyksille, jota seurasi vapaamuotoisempi seurustelu ravintola Mustassa Kissassa iltamyöhäiseen saakka.
Haastattelija Niemelä kertoi, ettei kirjaan tutustuessaan merkannut siitä ylös muistiinpanoja sillä hän keskittyi nauttimaan hyvästä lukukokemuksesta sopivina annoksina. Peltonen kertoi haastattelijalle ja yleisölle, että ”Katse aurinkoon” on historiallinen romaani, joka sijoituu Suomen sisällissodan jälkeiseen aikaan. Äärioikeistolaista radikalismia, modernismia, valkoisten ja punaisten välistä dialektiikkaa, mystiikkaa, spiritismiä ja mahtipontista idealismia tarjoava tarina etenee kahden erilaisen ihmisen perspektiivin voimin: Jääkäriupseeri Toivo Tienhaaran ja suomenruotsalaisen runoilija Aurora Almin. Peltonen kertoi, että kirja on aloitusosa hänen tulevaan kirjasarjaansa”Nuoruus”, joka tulee olemaan kaikkiaan kuusiosainen. Seuraavan osan on tarkoitus valmistua ensi vuoden lopussa. Teoksen nimi on jätetty tarkoituksella hieman tulkinnanvaraiseksi: Siitä voidaan johtaa esim. Neuvostoliiton uhka, Suur-Suomi, aurinkoa kohti katsomisen järjettömyys ja vahingollisuus sekä nuorten aikuisten identiteetin etsintä.
Motiivi teokseen syntyi Peltoselle siitä, että marginaalissa olevien sivullisten ääntä ei ole liiemmin kuultu itsenäisen Suomen varhaisvaiheita käsittelevissä kertomuksissa. Häntä itseään kiehtoo myös suomalaisesta maalaisrealismista poikkeavat miljööt ja henkilöt, kuten Helsingin Eiran jugend-huvilat ja yhtä vakaumuksensa kanssa olevat äärioikeistolaiset. Peltonen kertoi yleisölle kuinka tuota poikkeuksellista aikakautta voi tavallaan verrata nykyaikaan: Sittemmin tekniset saavutukset ovat ”edistyneet”, mutta toisaalta jotkut osa-alueet ihmisyydessä tuntuvat polkevan paikallaan.
Peltonen kirjoitti romaania n. 13 kuukautta, mutta ajanjakson historiaan hän on perehtynyt jo kymmenisen vuotta. Tuona aikana hän huomasi mm. kuinka historian tutkimuksen ja historiallisen romaanin narratiivi kulkevat kuin käsi kädessä: lukija voi tutustua ensin joko tieteelliseen tutkimukseen tai kaunokirjalliseen kertomukseen, ja sitten siirtyä tekemästään valinnasta seuraavaksi toiseen.
Historiallisuus näkyy myös tarinan vanhanaikaista sivistyspuhetta ja puheenparsia sisältävässä dialogissa. Tuon ajan ihmisistä kirjailija Peltonen kertoi, että heillä tuntui olevan enemmän sisäisesti loogisia ajatusrakennelmia ja ”aatteen paloa” kuin mitä nykypäivänä löytyy. Lukijalleen Niko Aslak Peltonen toivoi että hän viihtyy, löytää uusia näkökulmia ja kenties innostuu historiantutkimuksesta.