Sosiaalityö on paitsi tieteenala, myös käytännön ammatti, jonka yliopisto-opiskeluun kuuluu kiinteänä osana käytännön opetus, jota myös käytännön harjoitteluksi tai työharjoitteluksi kutsutaan. Harjoittelu kuuluu pakollisena yhteiskuntatieteellisen alan tutkintoon kuuluvassa sosiaalityön koulutuksessa (valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004, 15§). Harjoittelu on opetussuunnitelman mukaista opetusta, joka toteutuu ohjatusti käytännön työelämässä. Käytännön opetus ei ole sosiaalityön koulutuksessa erillään teoreettisesta opetuksesta vaan nämä kaksi yhdessä muodostavat pohjan sosiaalityön asiantuntijuudelle (Karvinen-Niinikoski ym. 2007, 30). Harjoittelu liittyy sosiaalityön tieteellis-teoreettisen opetuksen kokonaisuuteen. Käytännön opetus sisältää ammattikäytännöt, teoriatiedon, tutkimuksellisen työotteen ja tiedontuottamisen. Nämä muodostavat yhdessä sosiaalityön ammatillisen osaamisen, joka kehittyy kumuloivasti läpi sosiaalityön yliopisto-opintojen. (Karvinen-Niinikoski ym. 2007, 36; Tuohino ym. 2012.) Harjoittelussa teoria muuttuu eläväksi ja konkreettiseksi, kun sitä pääsee itse käytännössä hyödyntämään.
Espoon keskuksen lastensuojelussa käytännön harjoittelijoihin on suhtauduttu jo vuosia erittäin myönteisesti ja nähty se, että harjoittelijoiden ohjaaminen ja harjoittelupaikan tarjoaminen hyödyttää monella tapaa myös työyhteisöä. Meille harjoittelijat ovat aidosti suuri rikkaus. Toimistossamme on harjoittelijoita lähes jatkuvasti ja heitä on ollut kaikista Suomen sosiaalityötä opettavista yliopistoista ja myös Tallinnan Ülikoolista. Harjoittelupaikka on pyritty tarjoamaan aina kun se vain on ollut mahdollista ja usein meillä on ollut myös useita harjoittelijoita samanaikaisesti, tällöin harjoittelijoilla on ollut tukea myös toisistaan. Harjoittelijalle nimetään työpaikalta aina oma käytännönopettaja, jonka kanssa harjoittelija toimii pääosin työparina. Harjoittelijan ohjaukseen osallistuu kuitenkin meillä koko työyhteisö ja harjoittelijalle pyritään tarjoamaan kokemuksia usean eri henkilön kanssa työskentelystä. On tärkeää, että harjoittelijat näkevät mahdollisimman monenlaisia asiakastilanteita, erilaisia vuorovaikutustapoja ja työotteita. Näin he rohkaistuvat toimimaan sosiaalityöntekijänä itsensä näköisellä tavalla.
Espoon keskuksen avohuollossa toteutamme virka-aikaista päivystystä, palvelutarpeen arviointeja, suunnitelmallista avohuollon sosiaalityötä sekä teemme kiireellisiä sijoituksia ja huostaanoton valmisteluja. Toiminnassamme painotamme psykologista jatkuvuutta siten, että ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen sama työntekijä hoitaa koko prosessin, ja työntekijä vaihtuu vain niissä tapauksissa, joissa tarvitaan pitkäaikaista sijoitusta. Opiskelijalla on meillä mahdollisuus tutustua monipuolisesti lastensuojelun työnkuvaan. Työ sisältää suoran asiakastyön lisäksi muun muassa verkostoyhteistyötä, päätösten valmistelua ja kirjaamista, ja näitä kaikkia opiskelija pääse käytännön jaksolla harjoittelemaan.
Tavoitteenamme on tarjota harjoittelupaikka, jossa kokonaisvaltaisen ja moniulotteisen reflektoinnin myötä sekä opiskelija että työyhteisö oppivat uutta. Tilanteisiin ja itseen suuntautuva reflektioharjoittelu harjoittelunohjaajan tuella kehittää opiskelijoiden ammatti-identiteettiä. Koemme myös tärkeäksi, että opiskelijat tuovat työyhteisöömme uutta tietoa yliopistolta sosiaalityön opinnoista ja tutkimushankkeista. Työyhteisössämme on ollut käytännön harjoittelussa myös useita eri alojen ammattilaisia, uravaihtajia, joilla on paljon aikaisempaa työ- ja opiskelutaustaa. Meillä on ollut harjoittelijoita, joiden kautta olemme saaneet harjoittelun aikana osaamista esimerkiksi terveydenhuollosta, sosiaalipsykologiasta, psykoterapiasta, koulumaailmasta ja viestinnästä. Tämä osaaminen on ollut todella arvokasta organisaatiomme näkökulmasta.
Opiskelijoilla on usein tuoreita näkökulmia, ja toivomme harjoittelijoiden osaavan kyseenalaistaa ja kysyä rohkeasti. Harjoittelunohjaajan, sekä koko työyhteisön ammattitaidon kannalta, on hyödyllistä joutua arvioimaan ja selittämään työtä ja työtapoja, jolloin syntyy mahdollisuus oivaltaa jotain uutta. Harjoitteluun liittyvät käytännön oppimistehtävät tai pro gradu -tutkielma tuovat uutta tietoa työkäytäntöjemme kehittämiseen. Työyhteisön vahva osallisuus tiedon tuottamisessa mahdollistaa tuloksien hyödyntämisen nopeasti käytännössä (Satka ym., 2016, 9).
Harjoittelussa opiskelijat oppivat monipuolisesti lastensuojelun sosiaalityön käytännön toteuttamista ja menettelytapoja sekä heille konkretisoituu käytännön ja teorioiden joskus jännitteinenkin suhde (Raunio 2009) ja työtä ulkopäin raamittavat tekijät. Lastensuojelun työssä toteutuvat kolme sosiaalityön historiallista perinnettä: hallinnollisten toimienpiteiden perinne, henkilökohtaisen vuorovaikutuksen perinne ja yhteisöllisen muutostyön perinne (Toikko 2005, 222-230). Nämä kaikki lähestymiskulmat ovat läsnä tehtäessä sosiaalityötä, eikä mikään näistä lähestymiskulmista ei sulje toisiaan pois. Lastensuojelu on sekä hallinnollista päätöstyötä, että muutostyötä sisältäen sekä yksilö ja perhekohtaisen sekä rakenteellisen muutostyön. Yksilö- ja perhekohtaisen muutostyön edellytys on avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus asiakaslapsen ja perheen kanssa. Yliopistoissa käytännön vuorovaikutusopetusta on vielä vähäisesti, joten monesti asiakastyössä tarvittavien vuorovaikutustaitojen opiskelu tapahtuu suurelta osin harjoittelujaksoilla. Työyhteisössämme opiskelijat pääsevät tutustumaan systeemisen työotteen mukaiseen lastensuojeluun, jossa korostuu vuorovaikutus sekä työskentelyssä huomioidaan erityisesti asiakkaan suhteita, joiden osana on myös suhde sosiaalityöntekijään. Systeemisen työotteen mukaiset viikoittaiset tiimikokoukset ovat myös opiskelijalle oivia oppimisen ja reflektion paikkoja. Systeeminen työote on suhdeperustaista ja siinä on keskeistä ihmissuhteiden, dialogin, tarinallisuuden, yhteistoiminnallisuuden ja ratkaisukeskeisyyden korostaminen (Fagerström 2016).
Systeemistä työotetta koulutetaan Espoon lastensuojelussa kaikille uusille työntekijöille kaksi kertaa vuodessa kaksipäiväisenä koulutuksena. Harjoittelijat voivat osallistua tähän koulutukseen, jos se on harjoitteluajankohdan puitteissa mahdollista. Systeemisen työotteen koulutuksesta vastaa tällä hetkellä Espoon kaupungin sosiaalityöntekijä-perheterapeutti-työpari, joka on koulutettu THL:n systeemisen mallin kouluttajakoulutuksessa. Systeemistä mallia otetaan asteittain laajasti käyttöön lastensuojelussa ja perhesosiaalityössä eri puolella Suomea. Olisikin toivottavaa, että systeemisen työotteen koulusta saataisiin jatkossa osaksi myös sosiaalityön yliopisto-opintoja.
Olemme huomanneet, että harjoittelusta saatu positiivinen kokemus voi edesauttaa rekrytointia (vrt. Filppa ym. 2012, 233). Harjoittelun seurauksena opiskelijalle voi syntyä kokonaisnäkemys omasta ammatillisesta tulevaisuudesta. Usein olemme kuulleet myös sen, että näkemys lastensuojelutyöstä on harjoittelun myötä muuttunut ja lastensuojelun sosiaalityön mielenkiintoinen sisältö on yllättänyt positiivisesti. Lastensuojelun sosiaalityö on avautunut erilaisena kuin julkisuuden lööppiotsikot antavat ymmärtää. Työtä on paljon, ja kohtaamme myös rankkoja asioita, mutta pääosin lastensuojelun sosiaalityö tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä perheen ja lapsen kanssa. Usealla tällä hetkellä virassa olevalla sosiaalityöntekijällä onkin takanaan Espoon keskuksen lastensuojelussa tehty harjoittelu, eikä moni harjoitteluun tullessaan välttämättä tiennyt sille tielle jäävänsä. Olemmekin vuosien aikana saaneet harjoittelun yhteydessä tutustua moniin tuleviin sosiaalityön ammattilaisiin ja olemme ylpeitä siitä, että matkansa kohti sosiaalityön ammattilaisuutta he ovat aloittaneet Espoon keskuksen lastensuojelusta.
Lähteet
- Fagerström, Katarina (2016) Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu: Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä. Työpaperi: 42/2016. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
- Filppa, Virpi & Kemppainen, Tarja & Rossi, Eeva (2012) Sosiaalityön käytännön opetus – odotuksia, kokemuksia ja orastavaa osaamista. teoksessa Noora Tuohino, Anneli Pohjola & Mari Suonio (toim.) Sosiaalityön käytännönopetus liikkeessä. Julkaisuja 5/2012. Rovaniemi: Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet, 227–244.
- Karvinen-Niinikoski, Synnöve & Hoikkala, Susanna & Salonen, Jari (2007) Tutkintorakenneuudistus sosiaalityön koulutuksessa. Sosiaalityön valtakunnallinen hanke 2003- 2006. Julkaisuja 1/2007. Rovaniemi: Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet.
- Raunio, Kyösti (2009) Olennainen sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus.
- Toikko, Timo (2005) Sosiaalityön ideat – Johdatus sosiaalityön historiaan. Tampere: Vastapaino.
- Tuohino, Noora (2008) Käytännönopetus sosiaalityön koulutuksessa – Valtakunnallinen selvitys sosiaalityön käytännönopetuksesta keväällä 2007. Julkaisuja 2/2008. Rovaniemi: Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet.
- Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004.