Käsillä oleva lehti avaa AGONin mielenfilosofian ja vapaan tahdon teemalla koottujen tekstien julkaisemisen. Lisäksi tähän numeroon on saatu sotaa ja Lapin sotaa käsitteleviä esseitä Rovaniemen Wanhojen Markkinoiden Lapin sota -teeman mukaisesti.

Mielen, tietoisuuden ja vapaan tahdon teemoihin liittyvä tutkimus on ollut filosofiassa laajaa ja monipuolista. Omana filosofian osa-alueena mielenfilosofia kysyy mielen ja tietoisuuden perusolemusta, lähtökohtia, rakentumista, syntymistä ja toimintaperiaatteita. Nykyään mielenfilosofia tukeutuu yhä lähemmin modernin luonnontieteen tutkimustuloksiin. Niinpä erityisesti neuropsykologinen, neurotieteellinen ja evoluutiopsykologinen tutkimus ovat nousseet vahvoiksi mielenfilosofian keskustelukumppaneiksi

Naturalistissävytteisistä painotuksistaan huolimatta mielenfilosofiaa ei tarvitse nähdä metafyysisistä ja ontologisista kysymyksistä erillisenä erityistieteiden palvelijana. Niin tietoisuutta kuin mieltä ja mielellisyyttä voidaan tarkastella filosofisesti myös laajemmin painottamalla fenomenologis-ontologista lähestymistapaa, jolloin tietoisuutta tai mieltä tarkastellaan niiden olemistavassa ihmisen ja maailman suhteen ongelmana. Tällöin esille nostetaan usein esimerkiksi Kantin subjektin ontologia, Heideggerin maailmassa-olemisen ontologia ja Levinasin Toiseuden ontologia. Kaikissa edellä mainituissa filosofisissa projekteissa tematisoidaan merkityksen ja mielen rakentumista laajimmassa mahdollisessa mielessä: Milloin korostamalla subjektin tietoisuuden rakennetta ja tiedon mahdollisuutta (Kant ja epistemologia), syviä elämänfilosofiaa lähelle tulevia kysymyksiä olemisen mielen eksistentiaalis-ontologisista ehdoista tai rakenteista (Heidegger ja olemisen mielen kysyminen) tai kyseenalaistamalla kokonaisuudessaan subjekti- ja ”minä”-lähtöinen länsimainen ontologia tarkastelemalla esimerkiksi äärellisyyden ja äärettömyyden toisiinsa punoutuvaa rajaa, jolloin lähestytään filosofisesti teologisia ongelmia (Levinas ja Toiseuden eettinen ontologia). Mielen fenomenologis-ontologinen filosofia on kiinnostavaa ja tärkeää edelleenkin siksi, että tieteen ja ihmisen on mahdotonta sivuuttaa merkitysten rakentumisen ja elämän mielen peruskysymyksiä. Näin ollen ”mieli” viittaa ilmiönä aivojen kognitiivis-neurologista toimintaa laajemmin ihmisen asettumiseen elinympäristöönsä ja historialliseen maailmaan.

Maailmassa olemisemme mieli on ensisijaisesti myös sosiaalista, merkityksellisten toisten välittämää. Tämä on aina tärkeää myös mielenfilosofisessa keskustelussa. Toistemme tavat, puhetavat, teot ja yleisesti ihmiselämän intentionaalisuus muodostavat sen intersubjektiivisen tilan, jossa oma ruumiillinen suhteemme toisiin, maailmaan ja olemassaoloon (tai Jumalaan) enimmäkseen rakentuvat ja suuntautuvat. Mieli ei ole ihmisen maailmassa olemisen perustalla koskaan pelkästään yksityistä, vaan myös eritavoin jaettua intentionaalisuutta. Suomalainen mielen ja mielellisyyden filosofi Lauri Rauhala onkin esittänyt tärkeän tiedepoliittisen kysymyksen siitä pitäisikö ihmisaivojen kasvavan luonnontieteellisen tutkimusintressin vastapainoksi tutkia yhä enemmän inhimillisen maailman rakenteita, joissa aivojen prosessit alkuperäisesti rakentuvat ja muovautuvat? Rauhalan mukaan ihmisen mielestä, erityisesti sen olemistavasta, saataisiin näin kokonaisvaltaisempi ja kohdallisempi käsitys.

Mieltä ei voida ymmärtää yksin luonnontieteellisesti aivoja tutkimalla, ei pelkästään subjektin sisäisenä tilana eikä myöskään mielenä maailmassa-olemiseen naulittuna. Näin siksi, että mielen olemistapa on erottamattomasti yhteydessä läsnä olevaan maailmaan, jonka erityisyyteen kuuluu myös transsendentaali horisontti esimerkiksi ajan läsnäolevan nyt-hetken ylittävänä menneisyyden ja tulevaisuuden ei-olevana ulottuvuutena, toisten ihmisten kätkeytyvinä subjektiivisina merkityskokemuksina, kielten paljastavana ja läsnäoloistavana voimana sekä omana että toisten ihmisten lopullisena poissaolona kuoleman koittaessa. Muun muassa nämä eksistentiaaliset ehdot piirtävät ainutlaatuisella tavalla ihmisen mielen, tietoisuuden ja merkityssisältöjen ehdot ja transsendentaalin horisontin.

Asioiden ainutkertaisesta merkityksellistymisestä puhutaan usein kehollistumisena painottamalla ihmisen kokonaisvaltaista ruumiillista tapaa asettua suhteeseen asioiden, toisten ihmisten, ympäristönsä ja maailmansa kanssa. Olennaista on huomioida, että mieli ja tietoisuus muovautuvat aina jo historiallisen ja konkreettisen elämismaailma perustalla, ei pelkästään aivoissa. Joku puhuisi tässä kohdassa ajan naturalistisen hengen mukaisesti aivoihin paikantuvan tietoisuuden evolutiivisesti kehittyneistä adaptaatio- ja plastisuusominaisuuksista. Tietoisuuden ja mielen selvittämisessä onkin rakentavaa tutkia niiden olemistapaa koskevien fenomenologisten teorioiden ja evoluutiopsykologisten aivojen adaptaatiota ja plastisuutta koskevien käsitysten yhteyksiä. Vaikka ihmisen aivojen toimintaperiaatteissa ei olisi tapahtunut mitään muutosta viimeisten kymmenien tuhansien vuosien aikana, ”niiden” perusominaisuudet luovaan ajatteluun ja erilaisiin ympäristö-olosuhteisiin sopeutumiseen näyttää suurelta osin yhteensopivalta fenomenologisten ihmisen tietoisuuden intentionaalisuutta jäsentävien käsitysten kanssa.

Ihmismielen ja maailmassa olemisen mielellisyyden yhteen kietoutumisen näkökulmasta voidaan avata sekä kysymyksiä ihmisen mielestä kognitiivisena elimellisenä ruumiinosana että ihmisen mielellisestä toiminnasta maailmassaan. Mitä inhimillinen mieli ja tietoisuus pohjimmiltaan ovat? Miten tietoisuus ja mieli ovat mahdollisia? Mielenfilosofia on filosofian ydinaluetta eikä ole vaikeaa rakentaa siltaa mielen filosofian sinänsä ja tässä lehdessä käsiteltävän sodan ajattelemisen välille. Millaista mielellisyyttä ja mielettömyyttä sodat ilmentävät ihmisen maailmassa olemisessa? Millaista suhdetta toiseen tappaminen ilmentää esim. levinasilaisessa katsannossa?

Näillä saatesanoilla viritän lukijoita AGON-lehden mielenfilosofia –teemaan. Käsillä oleva lehti koostuu Jani Kukkolan heterofenomenologian haastetta käsittelevästä artikkelista, Kati Kannon artikkelista, joka käsittelee Anna-Liisa Haakanan ajatuksia koulusta, Mauri Hastin Lapin sotaa ja Voitto Kuosmasen sotaa yleisemmin käsittelevistä esseistä, Rainer Salosensaaren vapaan tahdon ongelmaa käsittelevästä keskustelunavauksesta, Bengt Pohjasen meänkielisestä mielen ja järjen käsitteitä pohtivasta tekstistä sekä Juho Joensuun ja Sini Hernholzin laajoista vapaan tahdon ongelmaa käsittelevistä kirja-arvosteluista. AGON-lehti toivottaa lukijoilleen onnellista loppukesää ja antoisia lukuhetkiä.

Kosti Joensuu 7.8.2014