Jokainen meistä on joskus ollut kaapissa. Tämän asian voi joko myöntää tai olla myöntämättä. Kaapissa oleminen on oman yksityisen olemisentavan vaalimista suhteessa julkiseen olemiseen. Mutta miettikäämme kuitenkin hetki sitä kaappia.

Kaappeja on karkeasti jaotellen neljänlaisia: (1) Jalopuinen, tumma, hieman historian pölyttämä, mutta jykevä ja vakaa. Ei liikahda ilman useamman ihmisen ponnisteluja. Yksi oven sarana saattaa olla vähän rempallaan, tätä ei kuitenkaan huomaa kuin ovea avaamalla. (2) Kierrätyspisteen reunaan roudattu hieman kulunut ja surumielinen toimistokaappi, jota joku voisi sanoa rumaksi. Ehkä 90-luvulta. Siinä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta se on joutunut väistymään uudemman kaman tieltä. Kierrätykseen sitä ei ole jaksettu viedä. (3) Uudenkarhea ja moneen taipuva moderni kaappi, todennäköisesti Ikeasta. Toiminnallinen, käytännöllinen, ei herätä vahvoja intohimoja. Ihan jämäkkä, jos kokoamisohjeita on noudatettu orjallisesti. (4) Romantillinen kaappi, ehkä 1700–1800 -luvulta, koristeellisia kuviointeja, voi olla myös maalauksia. Kevyitä värejä ja lupauksia. Tätä kaappia katsoessa saattaa aistia vienon parfyymin tuoksun.

Tunnistitko omasi?

Tähän aikaan vuodesta sitä on yleensä aika valmis kohtaamaan oman tutuksi käyneen kaappinsa seinämät. Tervehtii niitä kuin vanhoja ystäviä. Löytyy aika vetäytyä, pysähtyä ajatuksen äärelle. Syventyy. Harhautuu. Ja taas syventyy. Joskushan sellainen isompi ajatus vaatii kokoonkasautuakseen pienen kaappiin vetäytymisen, toisinaan ulkomaailman, jopa todellisuuden, päämäärätietoisen ulossulkemisen.

Filosofia kuitenkin elää keskustelussa, kysymyksissä, vastavuoroisessa ajattelussa. Toisinaan dialogit muun maailman kanssa voi käydä oman päänsä sisällä, mutta ei se haitaksi ole joskus testata niitä ihan toisen ihmisenkin kanssa. Joskus on hyvä vähän raotella niitä kaappien ovia.

 

2016-3-10

 

 

Hiljaisuus-festivaalin hiljaisimmat osallistujat. Kuvat: Sanna Hast.

Hiljaisuus-festivaalin hiljaisimmat osallistujat. Kuvat: Sanna Hast.

 

AGON on ottanut viime vuosina mahdollisuuksien mukaan osaa pohjoisiin kulttuuritapahtumiin, tuoden filosofista kulmaa muun touhuilun pariin. Keskustelutilaisuudet ja uudentyyppiset avaukset keskusteluilmapiirien luomiselle ovat saaneet hyvää palautetta ja rohkaisevat tämän tyyppiseen toimintaan jatkossakin.

Tänä vuonna osallistuimme saunomisen merkeissä Hiljaisuus-festivaaleille Kittilän Kaukosessa. Kävimme myös tarkistamassa kulttuuritarjontaa Sodankylän elokuvajuhlilla. Keskustelutilaisuus Sodan ja Rauhan tematiikasta järjestettiin Rovaniemellä yhteistyössä Vitus-festivaalin kanssa. Näitä ja muita hedelmällisiä yhteistyökuvioita haluamme jatkaa, sillä filosofia elää ihmisten parissa ja muotoutuu siellä tekijöidensä näköiseksi. Toki ajatukset kantavat vuosien takaa tähän päivään kirjoissa ja kansissa, mutta pulpahtelevat ne pintaan myös esimerkiksi musiikissa, liikkeessä ja kesäyössä, joskus arvaamattomissa keleissä. Tämä nähtiin ja koettiin viime kesän Hiljaisuus-festivaaleilla. Vaikka talvimyrskyn ajoittuminen kesäkuulle ei näillä leveysasteilla ole niin poikkeuksellista, niin kyllä se saunalautalle menemistä jonkin verran hankaloittaa. Rajummat kelit ovat kuitenkin omiaan muistuttamaan ihmisen maailmassaolemisen sidoksisuudesta. Sillä olosuhteet ja ympäristöt muovaavat kulttuureja, kieltä ja ajattelua.

Jatkuvuutta tulee myös siitä, että AGON-lehti ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa. Lehden teko on pitkälti vapaaehtoistyötä. Näkyvyys ja teemat muotoutuvat tekijöidensä kautta. Iso vastuu ja kiitos kuuluu päätoimittajille ja vieraileville toimittajille. Motivoituneiden tekijöiden ansiosta saanemme jatkossakin lukea AGONista monipuolisesti pohjoisia teemoja käsitteleviä keskustelunavauksia.

Vaikka itselläni onkin nyt aika syventyä väitöskirjan pariin ja väistyä AGONin puheenjohtajuudesta takavasemmalle, haluan antaa sellaisen pienen perusohjenuoran. Niin itselleni kuin toisille. Kaappeihin ei ole hyvä sulkeutua liian pitkäksi aikaa. Syventyminen ja asian äärelle kumartuminen on aiheellista, mutta hyvä ajattelu tarvitsee myös kaikupohjaa, peilejä ja kimmokkeita. Niitä tarjoavat toiset ihmiset. Siksi, hyvät filosofiset ajattelijat eri tieteiden ja kulttuurialojen parissa, astukaa toisinaan ulos kaapeistanne.

Hyvää talvea toivottaen,

Sanna Hast