Johtamisen psykologia (psychology of leadership, leadership psychology) on nouseva, monitieteinen tutkimusala. Sen perustana on oletus, jonka mukaan ihmisten johtamisen kysymykset ja haasteet ovat 2000-luvun organisaatioissa niin moniulotteisia, että niitä ei voida lähestyä ainoastaan yhden tieteenalan näkökulmasta. Johtamisen psykologian tutkimuksessa on yhdistetty erityisesti organisaatio- ja sosiaalipsykologiaa, johtamistutkimusta sekä organisaatioteorioita. Johtamisen psykologiaa voidaan lähestyä myös integroivana tutkimuksena, jolla pyritään rakentamaan siltaa kovien johtamis- ja hallintotieteiden sekä pehmeämmän organisaatiopsykologisen tutkimuksen välille.
Eurooppalaisissa ja pohjoisamerikkalaisissa yliopistoissa johtamisen psykologia on usein sisällytetty leadership in organizations -opintoihin, jotka voivat liittyä useisiin eri oppiaineisiin. Kenties pisimmälle johtamisen psykologian opintotarjonta on viety Massachusettsin yliopiston psykologian tutkimusyksikössä (MSPP), jossa on ensimmäisenä toteutettu johtamisen psykologian tohtoriohjelmaa. Myös Suomessa johtamisen psykologian opetus ja tutkimus on liitetty yliopistoissa eri oppiaineiden, kuten kauppa- ja hallintotieteiden, psykologian ja insinööriopintojen sisälle. Lapin yliopisto on Suomessa ainoa yliopisto, jossa johtamisen psykologiaa voi opiskella hallintotieteen maisterin tutkintoon johtavana pääaineena.
Johtamisen psykologian tutkimukselliset lähtökohdat voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa kiinnostuksen kohteena ovat olleet erilaiset leadership-teoriat ja niiden soveltaminen. Uusia ismejä syntyy edelleen tasaista tahtia, mutta tutkimuksellinen painopiste on siirtynyt yhä enemmän merkittävimpien teorioiden integroimisen suuntaan. Toisessa kategoriassa tutkitaan niitä tekijöitä, jotka ovat olennaisia tehokkaalle leadership-johtamiselle. Joidenkin tekijöiden, kuten työolosuhteiden ja tehtävien standardoinnin, oletetaan vähentävän, ja vastaavasti toisten tekijöiden, kuten työolosuhteiden vaihtelevuuden ja korkeiden asiantuntijuusvaatimusten, lisäävän leadership-johtamisen tarvetta. Tässä kategoriassa kiinnostus kohdistuu myös siihen, millaisia vaikutuksia tehokkaalla tai tehottomalla leadership-johtamisella on työyhteisölle. Kolmas kategoria painottaa johtamisaseman tai -tehtävien yksilöllisiä vaikutuksia. Tässä kategoriassa tutkimus on painottunut sekä johtamistehtävien tarkoituksenmukaiseen jakamiseen että yksilölliseen kehittymiseen johtajana.
Viimeaikaista tutkimusta on sävyttänyt erityisesti johtamisympäristöjen kompleksisuuteen liittyvät kysymykset, kuten muutosten vaikea ennakoitavuus ja yllätyksellisyys, pirstaleisuus ja samanaikaisuus. Yleisten totuuksien sijasta näkökulma on samalla siirtynyt yhä enemmän johtamisympäristöjen ja -tilanteiden relativistisuuteen. Toisaalta erilaisia ismejä pyritään edelleen oikeuttamaan leadership-metrian kaltaisilla tutkimusasetelmilla, joissa tiettyä leadership-näkökulmaa sovelletaan yleisesti johtamiseen. Edellä kuvattu kaksoissuuntautuneisuus on saanut johtamisen psykologian tutkimuskentän näyttämään paitsi moniulotteiselta, myös limittäiseltä ja hajanaiselta.
Tämän teemanumeron tarkoituksena on avata ja koetella johtamisen psykologian ilmiöiden taustalla vaikuttavia oletuksia ja filosofisia lähtökohtia. Positiivisuus on ollut yksi keskeisistä johtamisen psykologian tutkimuskohteista viimeisten kahden vuosikymmenen ajan. Sisällöllinen painopiste on vaihdellut tunteiden hallinnan ja myönteisten tunteiden, myönteisten yksilöllisten ominaisuuksien ja myönteisten yhteisöjen tutkimuksen välillä. Esko Harni ja Antti Saari lähestyvät artikkelissaan tätä positiivisuuskeskustelua Ernesto Laclaun ajatteluun pohjautuen pyrkimyksenä, jolla tavoitellaan hegemonia-asemaa työyhteisöissä ja niiden johtamisessa. Virpi Tökkäri tarkastelee artikkelissaan leadership-tutkimuksen taustalla vaikuttavia yleisiä taustaoletuksia, jotka koskevat työyhteisön jäseniin vaikuttamista, työyhteisön jäsenten välistä vuorovaikutusta ja itsensä johtamista. Näihin taustaoletuksiin liittyy Tökkärin mukaan mielenfilosofista problematiikkaa, jota hän avaa artikkelissaan vapaan tahdon ja autenttisuuden näkökulmista.
Artikkelien lisäksi teemanumero tarjoaa erilaisia näkökulmia ja keskustelunavauksia johtamistyön merkitykseen ja taustaoletuksiin. Kirsi Saurén pohtii poleemisessa keskustelunavauksessaan esimiestyöhön kohdistuvia odotuksia tuloksellisuuden, mitattavuuden ja tunnollisuuden näkökulmista. Saurénin teksti herättää kysymyksen siitä, tuhlataanko suomalaisessa johtamiskulttuurissa lahjakkuutta. Pessi Lyyran vertaisarvioitu katsausartikkeli käsittelee ihmisen itsetietoisuuden ongelmaa ja ehdottaa ratkaisua tietoisuuden ensimmäisen ja toisen kertaluokan teorioiden välille muodostuvaan jännitteeseen tukeutumalla mentalisaatioteoriaan ja fenomenologiaan. Lyyran artikkeli tarjoaa filosofisia näkökulmia sekä kasvatuksen että johtamistyön kannalta olennaisen itsetietoisuuden ymmärtämiseen, jäsentämiseen ja käsitteelliseen tarkasteluun ja luo kiinnostavia yhteyksiä muun muassa Tökkärin artikkelin pyrkimykseen avata ihmisen ainutkertaisuuden huomioivaa fenomenologista näkökulmaa johtamisajattelussa. Itsetietoisuuden ja autenttisuuden käsitteiden yhteydet nousevat näissä artikkeleissa esille.
Toivomme tähän teemanumeroon valikoitujen tekstien synnyttävän lukijoissa oivalluksia ja uusia näkökulmia johtamisen psykologiaan.
Rovaniemellä 25.3.2015,
Ville Pietiläinen ja Kosti Joensuu