Mikä on historiasi taitelijana ja mitä olet tehnyt?

Olen soittanut rockia vv. 1976-95  bändeissäni Lapin Kullat, Karu Selli, Avanto ja Pulsa. 90-luvun alusta mukaan tulivat myös runot. Kiinnostuin jazzista oikein kunnolla vuosituhannen vaihteessa ja aloin soittamaan saksofonia. JARRING-jazzyhtyeen sain kokoon 2014, sillä tiellä mennään nyt.

Kuinka taiteen eri alueet ovat sulautuneet toisiinsa?

En puhuisi varsinaisesta «sulautumisesta», mutta jos laulunsanoituksia ajatellaan runoutena niin silloin tietysti musiikki ja runous kohtaavat laulettavaksi tarkoitetussa sävelmässä. Hyvä rytmitaju taas auttaa runoilijaa tavalla tai toisella. Yritän pitää runot ja sanoitukset erillään, mutta vuotoa tapahtuu molempiin suuntiin kyllä; joskus kehno sanoituspätkä näyttäytyy äkkiä hyvänä runonalkuna tai vice versa. Viime vuodet olen keskittynyt lähes täysin instrumentaalimusiikkiin.

Näkyvätkö aikaisemmat taiteelliset ansiosi tai tekemisesi nykyisessä toiminnassasi?

Kyllähän se kehityskaari sieltä aina paistaa, oli taiteilija sitten millä alalla tahansa. Muut saavat sitä arvioida ja arvottaa halutessaan. Musiikin tekeminen on se punainen lanka ja intohimo minun kohdallani.

Olen käsittänyt, että olet sittemmin vaihtanut aikaisempina rock/punk urasi kevyempään musiikkiin? Mikä sai muutoksen aikaan? Kaipaatko aikaisempaa ”rankemman” musiikin uraasi?

Niin, koin rockin karsinan ahtaaksi, kliseiseksi ja masentavaksi joskus 90-luvun puolivälissä. Minulla ei ollut sillä haavaa enempää annettavaa, enkä saanut itse enää kicksejä kitaran soittamisesta ja laulamisesta. Loppuunpalamista edesauttoivat runsas alkoholinkäyttö ja kuulovamma. Hain tiedostamattani jotain uutta. Löysin kirpputorilta muutaman vanhan jazz-singlen ja kiinnostuin vähitellen aiheesta täysillä. En kaipaa «rankemman» musiikin aikaani; yhtä jatkumoa säveltäminen, soittaminen, musiikinteko on kuitenkin, kuten elämäkin. Paras biisi tai soolo on aina edessäpäin, «kehitys kehittyy, valmis et ole koskaan». Nostalgiapäissään voi aina välillä fiilistellä jonkun vanhan jutun kanssa, mutta siihen ei saa jäädä piehtaroimaan. Eteenpäinmeno, kehitys,  oli mielestäni myös punkin (musiikkityyli, alakulttuuri) alkuperäinen ilosanoma ja tarkoitus.

Kuinka toimintasi runojen kirjoittajana on vaikuttanut sävellystyöhösi?

Säveltäminen ja runot ja lauluntekstit ovat kulkeneet mukanani jo 12-vuotiaasta asti. En osaa eritellä toisen vaikutusta toiseen. Eniten on vaikuttanut varmasti valtava lukeminen ja musiikin kuuntelu.

Tarvitaanko sävellystyöhön jotain erityistä kuten esim. tiettyä tunnetilaa? Tunnelmaa tai tilannetta?

Kyllä tarvitaan; kiireetön, stressitön flow-tila, eri soittimien hajamielinen sormeilu…usein lähtee tulemaan jotain säestyskuviota tai sointukulkua ja siitä se aukeaa…voi olla melodiakin tai esimerkiksi ajatus soundista…varsinkin kun on vähään aikaan soittamatta ja menee sitten treenikämpälle yksin, on vaarana että taas uusi sävellyksentynkä tunkee ilmoille rasitteeksi..myös liike tai liikkeen tuntu tuntuu ruokkivan sävellysprosessia: kävely, pyöräily, kaksipyöräisellä tai autolla ajo…

Syntyvätkö kappaleet monimutkaisen prosessin kautta, vai enemmänkin hetkellisistä inspiraatioista käsin?

Biisit lähtevät liikkeelle hetken impulssista, mutta vasta bändillä soittaminen tuo sovituksen esiin…lisäillään sitä ja tätä, pudotetaan joku pätkä pois, mietitään äänenkuljetusta ja sointiväriä, bassolinjaa yms. Jotkut biisit muhivat vuosia kypsyäkseen. Sovituksia voi viilata vähän toisenlaisiksi kun kyllästyminen uhkaa.

Syntyvätkö kappaleet täysin omina tuotuoksina? Vai onko sävellys/sovitustyöhön vaikuttaneet muut ulkoisen tekijät?

Sävellykset ovat omia. Ulkoiset tekijät? Tietysti musiikinkuunteluhistoria ja mieltymykset tunkevat jollain tavoin läpi.

Kuinka muut jazz musiikin laita, onko sävellystyöhösi vaikuttanut jazzin Suuret Isät?

Kyllä, suurestikin. On ollut Miles Davis-kausia, Lee Morgan-kausia, Coltrane-kausia ja Horace Silver-kausia ja ties mitä. Silloin on tullut tehtyä pastisseja ja kömpelöitä kehitelmiä mestareiden tyylistä ja tyylillä. Mutta se on kaikki osa oppimisprosessia, matkiminen on paras etenemistapa. Kyllä se oma ääni sieltä jalostuu esiin.

Pyritkö musiikissasi tuomaan esille jotain eritystä sanomaa? Tai pyritäänkö musiikissa[sanne] irti valtavirrasta vai kumarretaanko johonkin tiettyyn jazz musiikin alalajiin?

Ei pyri, muuta kuin Jazzin Universaalia Ilosanomaa, so to speak…musiikki itsessään on sanoma…mutta hyvä sanoma tietenkin, hyvän puolella. Säveltäessäni otan kaiken vastaan, mitä annetaan…tyyli voi olla mikä vaan,  muita rajoitteita ei ole kuin rajoittunut säveltäjäntaitoni. Rytmi, groove ja soundi ovat tärkeitä JARRINGin kaltaiselle bändille sovittaessa, meloiaa ja koukkua on myös hyvä olla biiseissä.

Mitä jazz antaa sinulle muusikkona/ säveltäjänä?

Jazzini antaa minulle säveltäessä ja soittaessa hienot fiilikset ja potkut. Puhaltimen soittamisessa on jotain orgaanista, hengitykseen liittyvää, joka irrottaa aivokemiasta hyvät entsyymit virtaamaan. Saksofonien ääni on alkuvoimaisin ja ilmeikkäin puhaltimista. Biisit eivät ole kahleissa sanoitusten kökköön maailmaan, kuten popissa ja rockissa. Esiintymiseen on tullut uudenlaista vapautta sitä myötä…ja nautintoa, kuin huumetta.

Kerro vielä lyhyesti nykyisestä musiikillisesta aktiivisuudestasi ja muista kanssa soittajista mahdollisesti?

Olen kiitollinen nykytilanteesta, jossa olen – pitkän etsinnän jälkeen – saanut soittaa JARRING-yhtyeessä hienojen herrojen kanssa jo yli kolme vuotta. Kokoonpano on pysynyt koko ajan samana: minä – saksofonit, Marko Kantola – koskettimet, Hannu Raudaskoski – kontrabasso, Olli Koskela – rummut, Henri Tervo – lyömäsoittimet. Julkaisimme keväällä 2017 EP:n «Give me back my zen», jota kuultiin kesäkuussa Jazzklubi-ohjelmassa Ylen Ykkösellä. Samojen muusikoiden kanssa työskentely on tietenkin etu, melkein voi kuulla etukäteen, miltä joku kaavailtu juttu kuulostaisi. Vielä pitempää kuin JARRINGissa olen soittanut Tiina Mäkitiuran sävellyksiä JAZZTINE-yhtyeessä. Se ei kuitenkaan keikkaile. Tiinan hienoista sävellyksistä on tekeillä levy, jossa soitan muiden kuin ko. bändin soittajien kanssa. JARRING äänittää  talvella 2017/18 materiaalia kakkoslevyä varten. Julkaisu toivon mukaan ensi vuonna. Prosessi vaatii muutakin kun henkistä pääomaa. Siis rahaa. Toivon mukaan JARRING saa lisää keikkoja vaikkapa tämän lehtijutun ansiosta. Yhteyttä voi ottaa esim. Facebookin kautta bändin sivulta. Hyvää jatsia kaikille! toivoo muusikko-säveltäjä-runoilija Jari Pulsa.