Viime joulukuussa Agon ry. järjesti yhteistyössä Rovaniemen kaupunginkirjaston kanssa avoimen keskustelutilaisuuden otsikolla ”Työ ja ihmisarvo nykypäivän Suomessa”. Tilaisuudessa haastateltiin esikoisteoksensa julkaissutta Ossi Nymania sekä käytiin keskustelua Nymanin teoksen tematiikan pohjalta. Kirjaston haastattelutilaisuuden jälkeen keskustelua jatkettiin Musta kissa –kuppilassa, jossa Nymanin lisäksi keskustelua ja tunnelmaa viritti Rovaniemeläinen Vihaajat –orkesteri.

Ossi Nymanin esikoisteos ”Röyhkeys” ilmestyi syyskuussa 2017. Teosta luonnehdittiin eräässä arviossa ”työläisromaanin uudistajaksi” (Antti Majander, HS, 24.9) Hieman kirjan julkistamisen jälkeen Nyman antoi Helsingin Sanomille haastattelun, jossa hän nimesi työvoimatoimiston ihmisoikeusloukkaukseksi ja totesi mm. ettei ”halua tulla pakotetuksi vastenmielisiin hommiin”. Saadakseen haastattelulle näkyvyyttä toimittaja nimesi Nymanin ”ideologiseksi työttömäksi”. Haastattelu sai aikaan valtaisan kommentointivyöryn. Hyvin monet ihmiset halusivat ilmaista mielipiteensä Nymanin harjoittamasta ”työn pakoilusta” ja ”työttömyysturvan keinottelusta.” Alkuun julkinen ”keskustelu” ilmensi ajalle leimallista someraivoa. Nymanin henkilöön kohdistuvien enemmän tai vähemmän vihamielisten kommenttien lisäksi kantaa otettiin Suomen nykyisen työttömyysturvajärjestelmän toimivuuteen ja ”ideologisen työttömyyden” oikeutukseen. Ns. rivikansalaisten lisäksi kantaa ottivat myös muutamat kansanedustajat ja jopa tasavallan presidentti. Nyman, hänen taiteensa ja näkemyksensä herättivät myös ymmärtäviä kannanilmaisuja, ja mikä tärkeintä, herätti yleisempää keskustelua yhteiskunnallisten uudistusten merkityksistä. Taiteen pohjalta virinnyt yhteiskunnallinen ajattelu jatkui myös Rovaniemellä järjestetyssä tapahtumassa.

Tilaisuus järjestettiin kirjaston Lapponica-salissa. Idea tilaisuuden järjestämisestä syntyi Lyseonpuiston lukiolla, jossa tapaus Nymanin otti puheeksi historian ja yhteiskuntaopin lehtori Petri Veikkolainen. Virisi ajatus järjestää avoin yleisötilaisuus, johon Ossi Nyman kutsuttaisiin kertomaan teoksestaan, kirjailijan työstä ja näkemyksistään. Myös Lyseonpuiston lukion äidinkielen opettajat olivat päättäneet kutsua Ossin oppitunneille kertomaan kirjoittamisesta ja kirjailijan työstä.

Lapponica-salin tapahtuma oli luonteeltaan avoin keskustelutilaisuus. Alkupuoliskolla Salomo Juupaluoma haastatteli Ossi Nymania, minkä jälkeen yleisö osallistui keskusteluun. Tilaisuuden aihe oli monessakin mielessä varsin ajankohtainen. Nymanin teoksen tematiikka, hänen aiempien haastattelujensa synnyttämä suuri julkisuus sekä eduskunnan joulukuussa tekemä päätös työttömiin kohdistettavan ns. aktiivimallin käyttöönottamisesta synnyttivät vilkkaan keskustelun. Aiheen ”moninkertainen” ajankohtaisuus heijastui myös käydyssä keskustelussa, jossa esitetyt kommentit ja esiin nostetut asiat liikkuivat yksityisestä (Nyman ja hänen teoksensa) yleiseen (työnteko ja työttömyys yhteiskunnallisena ilmiönä nyky-Suomessa). Keskusteluissa nousi hyvin esille erityisesti taiteellisen ja luovan työn ainutlaatuinen luonne, mikä eroaa olennaisella tavalla suorittavasta tuottavasta työstä. Keskusteluun osallistui sekä julkishallinnon että eri alojen toimijoita. Kysyttiin sitä millä tavoin erilaisia töitä tekeviä ihmisiä voitaisiin tukea heidän osaamisalueillaan, ja kuinka aktivoida ja tukea aidolla tavalla eri alojen työnhakijoita heidän intressinsä ja osaamisensa huomioiden. Yleisesti esillä oli kysymys työn luonteesta ja olemuksesta sekä taitteen merkityksestä yhteiskunnassa. Toisin kuin valtamedioiden luoma kuva Ossi Nymanista työtä välttelevänä vapaamatkustajana, osoittautui, että Nyman on taiteellisen työnsä kautta nimenomaan halukas osallistumaan yhteiskuntaan ja työskentelemään yhteiskunnan hyväksi. Tarina kirjailija Nymanin ammatti-identiteetin rakentumisen prosessista on kiinnostava; tinkimätön kiinnipitäminen omasta taiteellisesta työstä nousee itseasiassa tilanteessa, jossa kirjailijaa pyritään työvoimapoliittisesti ohjaamaan johonkin muuhun työhön kuin mitä hän jatkuvasti tekee. Työllistymiskoulutuksesta tulee taiteellisen kirjoittamisen maailma, jossa ”aktivointitoimenpiteiden” mielettömyys ja mielellisyys yhtä aikaa avautuvat. Taiteellinen työ on ajattelutyötä, joka ilmenee kokonaisvaltaisena ihmisen maailmassa-olemisen havainnointina ja kuvailemisena. Taiteellisena innoittajikseen Nyman nimeää mm. Pentti Saarikosken (Nuoruuden runot) ja Antti Hyryn.

2018-1-4

2018-1-5

2018-1-6 2018-1-7