Juha Olli on tunnettu sekä oman nimensä että aliaksensa ”jto” kautta melkoisen hyvin myös internetin suomalaisissa voimailuyhteisöissä. Olli on vuodesta 2000 saakka kommentoinut voimailuaiheista keskustelua, työstänyt voimailuaiheisia artikkeleita sekä myöhemmissä vaiheissa osallistunut haastatteluihin.

Olli on tehnyt valmennustyötä vuodesta 1991 saakka. Suurin osa asiakaskunnasta löytyy kuntosalilla tehtävän voimaharjoittelun, kuten kehonrakennuksen, voimanoston, painonnoston, voimamiesurheilun, crossfitin ja yleisen voimaharjoittelun parista. Tämän lisäksi mukana on tai on ollut palloilulajien ja kestävyysurheilun harrastajia, kehonpainoharjoittelijoita, kamppailu-urheilijoita, moottoriurheilijoita, ja talviurheilijoita. Erityismaininnan mainitsee kalliokiipeilyä koskeva valmennus, sillä boulderointi ja köysikiipeily ovat myös Ollin omia päälajeja, joiden parissa hän vapaa-aikaansa viettää.

1. Kuka olet ja mitä teet?

V: Juha Olli, toukokuussa 2018 tulee 49v mittariin. Päätöinä kuvataiteen lehtori peruskoulussa ja lukiossa sekä monialainen urheiluvalmentaja. Puolet työajasta kummallekin suurin piirtein. Valmennan pääasiassa voimaa tarvitsevia ihmisiä monissa eri lajeissa. Suurimman osan koutsaamisesta teen etänä ja jos tarvetta, tukeudutaan normaaliin tapaan videoihin. Nykyaika on onneksi helpompaa sen suhteen. Työaika on ympärivuotista lukuunottamatta mun omia kiipeily- ja/tai lomareissuja. Kyllä sitä jouluaattonakin tuli päivitettyä muutamaa ohjelmaa. Olen tehnyt tätä tosi pitkään, mutta edelleen jaksan innostua tosi pahasti joka kerta, kun harjoittelusta on kyse. Valmennettavien innokkuus tarttuu muhun helposti.

2. Nykyinen päälajisi on kiipeily. Mitkä ovat olleet aikaisempia päälajejasi? Mitkä olivat kunkin aikaisemman päälajin viehättävät piirteet? Mikä sai kiinnostuksen siirtymään seuraavaan päälajiin?

V: Viimeiset 18 vuotta kiipeily on tosiaan ollut ykkösenä ja kaikki treeni palvelee sitä. Kiipeilyä aikaisemmin harrastin n. 15 vuotta voimailua ja vielä sitä ennen koripalloa teini-iässä.

Koriksessa kiinnosti NBA:n tarunhohtoisuus ja peli itsessäänkin. Tykkäsin joukkuelajeista ja koripallon elementit kiinnostivat. Kunnollinen kehittyminen lajissa olisi kuitenkin vaatinut että olisin syntynyt muualla päin Suomea.

Voimailussa kiinnosti mm. nousujohteisuuden suunnittelu ja olenkin selkeästi ns. prosessiajattelija. Mua kiinnostaa treeni jopa enemmän kuin kilpailut. Tietenkin on myös kivaa olla vahva ja vaikkei mulla siihen parhaita geenejä ole suotukaan, sinnikkäällä työllä eteenpäin mentiin. Oppihan siinä melkoisesti myös, kun joutui joka ainoan kilon eteen tekemään paljon töitä. Fyysisyys ja palautteen konkreettisuus punttihommissa on myös aika palkitsevaa.

Kiipeily on äärimmäisen motorinen laji, mutta silti vaatii huomattavan kovan fysiikan. Täydellisen turhauttava laji joskus (usein). Se kuitenkin jostakin syystä on täysin addiktoivaa ja kun tähän asti olen pystynyt kehittymään, ei sekään motivaatiota niin heikennä. Se monipuolinen haastavuus kiinnostaa tuossa lajissa. Hassua sinänsä, että joskus sitä halusi kokoa tosi paljon ja nykyään sitten ei saisi tulla painoa lisää yhtään, päinvastoin. Silti pitäisi olla karmean vahva.

3. Olet valmentanut yli 25 vuotta. Miksi ja miten valmentaminen alkoi? Pystytkö jakamaan valmennusurasi erilaisiin kehitysvaiheisiin? Teetkö nykyään jotain toisin kuin aiemmin?

V: Alussa sitä vaan keskusteli ihmisten kanssa salilla tms. ja jos mun jutut tuntuivat vakuuttavilta ja kiinnostavilta, alettiin tekemään yhteistyötä treenien suhteen. Aina se on ollut enemmän asiakaslähtöistä ja ihmiset ovat lähestyneet mua. En oikeastaan sen kummemmin mitään kehitysvaiheita osaa nimetä. Koko ajan tässä pyrkii oppimaan lisää. Hieman avarakatseisempi olen kyllä nykyään, enkä niin ehdoton mitä nuorempana. Tämä lienee aika yleistä kuitenkin vähän kaikilla.

4. Allekirjoittanut halusi haastatella jotakuta, jolla olisi keholla tehtävästä fyysisestä harjoittelusta sekä melko varmasti elintavoista yleisestikin tietoutta. Voitaneen väittää, että sinulle on kertynyt keskimääräistä liikkujaa enemmän tietotaitoa mitä näihin asioihin tulee. Mistä se johtuu?

V: Osaan lukea, kuunnella ja puhua. Suhtaudun avoimen uteliaasti asioihin olematta nurkkakuntainen. Jonkinlaista lahjakkuuttakin asioiden “näkemiseen” toki varmaan on. Jollekin treenikokonaisuuksien suunnittelu ja analyysi on hankalaa ja monimutkaista. Mulle ei. Eli joku on jossakin hyvä ja joku toinen sitten hyvä jossakin toisessa asiassa.

5. Sinulla on oma asiakaskuntasi ja sen lisäksi olet internetin kautta tarkkaillut ja ollut vuorovaikutuksessa ison harjoittelijamäärän kanssa. Oletko tehnyt jonkinlaisia kriittisiä havaintoja nykyajan fyysisen harjoittelun kulttuurista? Onko ajan kuluessa tapahtunut muutoksia? Mitä asioita ihmiset ylipainottavat ja mikä taas jää aivan liian vähälle huomiolle? Mikä menee tällä hetkellä hyvin?

V: Kyllähän tällainen “valmentamisen” kulttuuri on paljon lisääntynyt ja sitä kautta valitettavasti se laatukin osittain sitten saattaa kärsiä, paljonkin. On esimerkiksi käyty hetki salilla ja tykätään siitä lifestylestä. Sitten halutaan siitä elanto ja käydään muutaman kuukauden pt-kurssi (personal trainer -valmennus toim. huom.) tms. Sen jälkeen oletetaan olevansa valmentajia ja pahimmillaan syydetään kovaan hintaan ihmisille ”leikkaa ja liimaa -ohjelmia”. Tämä on ehkä se vähän synkkä kuva ja onneksi paljon hyvääkin laatua koulutuksissa on. Joka tapauksessa kuitenkin on hieman hassua, ettei mitään oikein muka voi nykyään tehdä, ellei ole siihen valmentajaa. Tällainen ajatteluhan on markkinointimielessä hieman vastoin mun työtä, mutta mulla on aina ollut tässä tekemisessä enemmän etusijalla se laatu ja asiantuntijuus kuin bisnes. Mä haluan, että ihmiset hakeutuu mun asiakkaiksi niistä syistä. Osaltaan sekin voi aiheuttaa ongelmia toki. Tällaisen olen kuitenkin kokenut itselleni omimmaksi.

6. (Tämän kysymyksen lähtökohdat perustuvat haastattelijan omiin havaintoihin) Keho, elämäntavat ja fyysinen harjoittelu ovat avautuneet uudella tavalla markkinoille: Rahaa liikkuu kasvavissa määrin mm. lisäravinteissa, valmennuksessa, uusissa menetelmissä sekä sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa esineellisessä kehonpalvonnassa. Mitä mieltä olet tästä? Miksi luulet näin käyneen? Mihin uskot tämän jatkossa johtavan, näkyykö kehitys esim. jollakin tavalla omassa valmennustyössäsi?

V: Hieman tuohon edellisessä vastasinkin. Mun mielestä on hienoa, että ihmiset innostuvat liikunnasta ja mulle on täysin sama onko se laji sauvakävely tai painonnosto tai mikä vaan. Se mitä kautta se innostus tulee on myös yhtä tärkeää oli se mikä tahansa yhteisöllisyydestä ja hauskanpidosta aina tulostavoitteelliseen huippu-urheiluun. Mulle kaikki asiakkaat lähtee tässä asiassa samalta viivalta, vaikka suurin osa tavoittelee nimenomaan niitä tuloksia.

Huonoa tässä terveyskulttuurin nousussa on se, että kaikenlaisia “asiantuntijoita” on pilvin pimein joka nurkassa ja “100 kovan luokan tutkimusta tehnyt proffa” on keskusteluissa samalla viivalla kuin “naapuri joka on lukenut netistä sitä ja tätä”. Tässä mennään lujaa pieleen ja sekin varmaan kyllä muuttuu tässä aallokon tasaantuessa.

7. Sosiaalisessa mediassa on ryhmiä kuten ”liikunta-alan ammattilaiset”, jossa on yli 12 000 jäsentä, ja ”Suomen Personal Trainerit”, jossa jäseniä on yli 3 900. Ihmisiä, jotka myyvät tietotaitoaan koskien liikuntaa ja ravintoa, vaikuttaisi tällä hetkellä olevan paljon. Onko sinulla ajatuksia siitä, että millä ominaisuuksilla, kokemuksen tasolla, lajin ymmärtämisen syvyyden määrällä jne. syntyy oikeutus näyttää toiselle, minkälaisia valintoja harjoittelussa olisi hyvä tehdä? Toisin sanoen, mitä mieltä olet siitä valmennustasosta, jolla ihmisiä ohjataan fyysisen harjoittelun ja elämäntapavalintojen pariin? Saavatko suomalaiset liikkujat hyvää opastusta ja valmennusta?

V: Kuka tahansa voi kertoa tällä alalla lähes mitä tahansa ja esittää olevansa mitä tahansa. Silti edes mikään tutkinto ei kerro onko ihminen aidosti asiansa tunteva. Hieman hankalaa siis. Vaikea sanoa ollenkaan mikä se aito asiantuntijuuden taso nykyään on, kun erilaisia pt-kursseja järjestetään joka nurkassa jo. Uskoisin, että se luonnollinen karsinta tässäkin on eräs hyvä asia ja jos asiakkaat ovat oikeasti tyytyväisiä, se kantaa paljon pidemmälle kuin pelkät puheet. Monethan käyvät noita kursseja ihan vaan mielenkiinnosta ja omaa tietotaitoaan kehittääkseen ilman ajatuksia ryhtyä valmennustyöhön. Itselläni on ollut asiakkaina myös eri valmennuskoulujen omistajia ja heidän kanssaan osa mun työstä on koulutusta ja konsultointia varsinaisen urheiluvalmennuksen lisäksi.

8. Harjoittelua ja ravintoa koskevan, saatavilla olevan tiedon määrä on huikea. On mahdollista löytää hyvin perusteltuja näkemyksiä, jotka ovat toisensa kumoavia. Ihmiset voivat internetin tietopaljoudessa takertua nyansseihin ja ”paralysis by analysis” (tietoa oman harjoittelun kuvaamiseen ja tukemiseen on saatavilla niin paljon, ettei enää tiedä mitä tehdä) on mahdollinen. Oma oletukseni sinusta on, että yrität painottaa ”suurta kuvaa”, kuten treeniä ohjaavia periaatteita sekä treenaajan omaa järjenkäyttöä, kuin näitä pieniä nyansseja. Tietoa on saatavilla paljon, mutta onko ihmisillä riittävästi ymmärrystä jäsentää sitä kaikkea?

V: Noinhan se hieman menee. Monet lukevat valtavasti nippelitietoa ja hyppivät ohjelmasta toiseen koskaan kunnolla paneutumatta varsinaiseen asiaan ja siihen perustekemiseen. Monesti myös väännetään liikaa eteenpäin tyyliin “koska sekin tekee näin” ilman sitä oman itsensä kuuntelua ja opiskelua. Paljon on asioita treenissä, mitkä voidaan yleistää, mutta paljon on myös asioita, joissa se yksilöllisyys nousee merkittävään osaan. En usko, että kellään on riittävästi ymmärrystä kaikkea jäsentää eikä siihen ole tarvettakaan. Ihan perusasioista kuitenkin olisi hyvä lähteä ja niissä harvemmin on erimielisyyksiä kentälläkään. Yleensä mitä enemmän ja syvemmin asiaan tutustuu on sitten pohjaa hieman paremmin sitä myös kritisoida ja pohtia tarvetta tai toteutusta omalta kannalta. Ellet tiedä, älä oleta.

9. Olet sanonut että sinulla on nettikeskusteluihin osallistumisessa mukana ”pedagoginen agenda”. Mitä tarkoitat tällä?

V: Olen opettaja toiselta ammatiltani ja tehnyt sitä yli 21 vuotta. Kyllä se ihmisten ohjaaminen ja yhdessä työtä tekeminen sen oppimisen mahdollistamiseksi on mulle aika tärkeä juttu. Oli kyse sitten mistä asiasta tahansa. Vaikka mä saan palkkaa kummastakin työstäni, se ei ole se tärkein asia. Oppiminen ja oivaltaminen on hieno juttu. Ei kaiken tarvitse aina maksaa ja itsekin teen kuitenkin paljon alan hommia ilman korvausta.

10. Amerikkalainen painonnostovalmentaja Glenn Pendlay on sanonut, että termiä ”valmentaja” (coach) ei saisi käyttää liian leväperäisesti. Valmentajan ominaisuuksia ei saisi  itselleen esimerkiksi kirjekurssia suorittamalla, vaan kyseessä olisi kenties pikemminkin elämänvalinta ja pitkä polku. Mitä mieltä olet tästä? Miten itse määrittelisit valmentajan käsitteen? Minkälainen ihminen on valmentaja?

V: No juu noitakin käsittelin aiemmin vastauksissa jo ja hieman samaa mieltä olen. Hyvä valmentaja on usein hyvä ihmistuntija, eikä hyvä kirjoittamaan vain “Jalkaprässi 3×10” paperille. Ihmisten kanssa tässä töitä tehdään ja erilaisiin tavoitteisiin pitää osata soveltaa sitä omaa tietotaitoa. Elämänvalinta ja pitkä polku on hyvin sanottu ja se kertoo paljon. Valmentajia on kuitenkin niin monenlaisia, ettei sitä käsitettä noin vaan määritellä, enkä näe siihen tarvetta. Hyvin paljon se riippuu siitä urheilijasta millainen ihminen hänen kanssaan tulee toimeen ja miten se luottamussuhde rakentuu. On kyse kommunikaatiosta ja nimenomaan kommunikaatioväylän toimivuudesta.

11. Lehdessämme on silloin tällöin taiteilijahaastatteluita, joten sattui sopivasti että olet yhdeltä ammatiltasi kuvataideopettaja. Sulautuvatko valmennus ja kuvataiteen opettaminen jollain tapaa toisiinsa? Voisitko muuten hieman valottaa, että minkälainen prosessi johti tähän toiseen ammatinvalintaan?

V: Aina olen kuvia tehnyt ja halusin lopulta kouluun, minne oli vaikea päästä. Toisena vaihtoehtona oli lääketieteellinen. No, oli siellä taidekorkeassa muutakin kiinnostavaa toki. Erittäin korkeatasoinen, innostava, vapauttava ja mielenkiintoinen oppimisympäristö. Harvassa koulussa voisi olettaa löytyvän aitoa mielenkiintoa viettää yli puolet vuorokaudesta aikaa. Tuolla se oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja taisin laskea joku vuosi koulussa olemisen keskiarvoksi  melkein 60h/ viikko. Niinkuin sanottua, mua on aina kiinnostaneet prosessit ja myös ihminen tosi paljon. Näissä urheiluvalmentamisella ja kuvataiteella on todella paljon yhtäläisyyksiä ja sellainen inhimillisyyden ymmärtäminen tai ainakin halu siihen on pinnalla kummassakin. Puhumattakaan sitten ihan käytännön sovelluksista anatomian, liiketajun yms alueilla.

12. Tämän haastattelun laatija tuntee sinut ensisijaisesti suomalaisen voimaharjoitteluyhteisön kautta. Onko jotain muuta alakulttuuria, jossa vaikutat samalla tavalla?

V: Kiipeily. Sekä itse harrastajana ja valmentajana myös.

13. Onko mainittavia urheilijoita, valmentajia tai muita ajattelijoita, jotka ovat vaikuttaneet valmennusfilosofiaasi?

V: Kyllähän näitä on paljon varmasti, mutta painopisteet ja -arvot vaihtelevat runsaasti. Olen usein joidenkin kanssa samaa mieltä tai sitten eri mieltäkin, mutta silti koen ko. henkilön kirjoitukset kiinnostavina jne. Ei asioista aina tarvitse olla samaa mieltä, että keskustelu olisi hedelmällistä. En oikein osaa mitään nimilistaa esittää, koska sieltä jäisi kuitenkin merkityksellisiä tyyppejä pois. Kuvataideopiskelun, lääketieteen yms kautta on tullut luettua kuitenkin melkoisen laajasti kaikkea muutakin kuin urheilukirjallisuutta, joten sen monimuotoisuuden näkisin vahvuudeksi.

14. Onko lajia, mihin haluaisit tai olisit halunnut käyttää aikaasi, mutta se vain jotenkin jäi välistä?

V: Ei oikeastaan. Hiemanhan se joskus harmittaa, ettei kiipeilyä aloittanut aiemmin, mutta kyllä mä olen tosi iloinen siitä voimailun parissa viettämästäni ajasta myös. Tällä hetkellä varsin hieno ja kiinnostava laji on isyys jo melkein 14 vuoden ajan ja olen hyvin onnellinen, että se ei ole jäänyt välistä.

15. Onko sinulta tulevaisuudessa odotettavissa jotain ”uutta” mitä tulee valmennustyöhösi tai vaikkapa internetissä tapahtuvaan vaikuttamistyöhösi?

V: Ei varmaankaan. Mä myyn omaa tietotaitoani ja senkin takia myös tuo valmennusfirmani tulee pysymään ns. sopivan kokoisena. Nautin keskustelusta ihmisten kanssa ja edelleen huomaan itsessäni hyvin vahvan palon urheiluvalmennuksesta keskusteluun. Se on tärkeä asia ja ajaa mua eteenpäin.

16. Vapaat loppusanat?

V: Etsi ja löydät. Löydä ja innostut. Innostu ja nautit. Nauti ja elät.