Carl Erik oon vähhiiten tunnettu Laestadiuksen Callan poista, vaikka se oli yhtä lahjakas ko toiset. Ko Nasafjälli meni konkurshiin Callala ei ennää ollu varraa maksaa pojan koulunkäyntiä Upsalassa. Mutta Carl Eriki oli niin toimelias, ette pärjäsi sielä itte ja lähätti jopa viljaa köyhhään kothiin. Pojasta olis tullu filosohvian prufessori jos se olis jääny Upsaahlaan. Sen neljäs nepokka, Boströmi, Laestadiuksen sukua Piitimestä, oli mailmala tunnettu Upsalan praktisen filosohvian prufessori.

Carl Eriki oli kuiteski niin siivo poika, ettei kehanu jättää köyhiä vanhempia ilman hänen apua ja siksi se lähti kotia. Carl Eriki oli suuren Immanuel Kantin juovattaja. Olis se ollu villiä jos Carl Eriki olis jääny Upsaahlaan Kantin kannattajaksi ko Lars Levistä täytenä tuli yks Kantin tulisimista viholisista. Sanothaan, ette Lars Levi oli periny saman tulisen luonon ko Boströmi, ja jos nämät herrat olisit joutunheet filosohvisheen tinkhaan niin kyllä siinä pärheitä olis lentäny.

Nyt oon aika antaa Carl Erikile se kunnia mikä hälle kuuluu. Mie julistan täten hänet saarnastoolin filosohviksi.

Carl Eriki siirty Kvikkjokhin, jossa se kesti köyhyyen ja yksinhäisyyen ja vaikutti monen asian eistämisheen.

Carl Eriki kirjotti preivissä 1803 ette ”kyllä mie täälä triivastun hyvin ja aijon tulkita tätä valosaa oppia, johonka mie syämessä uskon ja jota mie kunnioitan lophuun asti.”

Se meni naimishiin stokholmilaisen tyttären, Christina Holmbomin, kans. Ko nuori pariskunta oli saanu kotinsa oortninkhiin Carl Eriki nouti vuona 1808 vanhempansa ashuun hänen tykö. Lars Levi oli 8 vuotias ja Petrus 6.

Poile siirtyminen Kvikkjokhiin tiesi kokohnaans uutta elämää. Heän velipuoli oli ko isä ja elätti Callan ja Annan ja pojat. Sen lisäksi se opetti poile kreekkiskaa ja latinia ja putaniikkiä eli kasvistietettä.

Kvikkjokin yksinkertasessa pappilassa pojat opetethiin töihin ja hyvhiin taphoin. Ei auttanu pirrata tyhjästä eikä aamula sanoa ette oon nuha. Ei muuta ko sängystä ylös. Joka kuuen jälkhiin nukkuu se nukkuu koko päivän ja aamun torkku oon illan vilkku ja huonot aamutavat hajottavva talon. Pojat laukoit auvojalkasin kinoksissa ja talsit jänkkien kylmässä vesssä polvia myöten ko heinää tehthiin. Talviaamuina Carl Eriki köyöräsi net laithaan tulta uuhniin. Joskus huohneessa oli niin kylmä, ette tukka oli jäätyny seihnään ja vesi henttarhiin.

Carl Eriki oli putanisti ja Kvikkjokin kauhnissa maisemassa Lars Levistäki tuli innokas putanisti. Täälä pojat asuit kymmenen vuotta. Sitte net hääyit jättää Kvikkjokin ja lähteä mailmale, mutta komeasti net kuvvaava Kvikkjokkia.

Täälä tuomet tuoksuva ja kullerot syttyvä loistheeseheen keskelä lemmikkien mertä. Oksila visertävvä linnut ja vesilinnut nouseva lahesta siivilheen. Vain airoitten kitinät ja tunturin valkea koski rikkova kiveliön rauhan. Ei ole Pohjola mishään muuala niin hymmyilevän kaunis ko Kvikkjokissa. Sen korkeat komeat vaaranlaiat nouseva ja laskeva Saggatjauren korkeita rantoja pitkin. Tunturitten korkeat ja kaitaset joet juoksettavva kristallinkirkasta vettä lehtipuitten temppeliholvitten ja seinitten välistä. Kosteissa kuuhasmaissa kasuaa hyvin ja venekki kulkee tuomesta ja hillankukasta päihtynheenä. Sinisten lemmikkien keskelä kullerot syttyvä keltasinna. Soutajatki soutava virein othein airot kitisten luonon tuoksuista päihtynheinä kohti tulevaisuuen unelmia.

Carl Eriki sai kirkkoherran viran Piitimestä 1817, mutta se oli jo niin huonossa kunnossa, ettei se sinne koskhaan päässy. Jäähyvästit jätti ja tahto kuuele alaikäselle lapsele ja tulevalle leskele yhtä armon vuotta Piitimestä. Jos net ei sittä saa, net ei tule klaaraahmaan.

Ystäville tämä saarnastoolin suuri filosohvi sano: ”Jääkä hyvästi! Ehtoo oon tullu ja päivä laskee läntheen. Mie lähen tästä vasthaan ottamhaan uutta päivää, jonka ehtoo oon illaton ko juhansyö täälä pohjosessa.”

Carl Eriki kuoli 7 heinäkuuta 1817.