Onnistuneen elämäntapamuutoksen salaisuus on mahdollisimman vähän hermostoa stressaava toistuva harjoittaminen. Luontomme ei yksinkertaisesti voi kannustaa meitä menemään suuntaan, joka aiheuttaa meille suurta kipua, huolta ja kärsimystä. Onnistuaksemme elämäntapamuutoksessa meidän tulee huijata hermostoamme uskomaan, että mitään muutosta ei tapahdu eikä ole tapahtumassa.

Moni aloittaa harrastuksen, joka jää kesken hyvin pian. Kerron seuraavaksi konkreettisen esimerkin kautta, miten voit onnistua muutoksessa. Käytän esimerkissä urheilua, mutta sama pätee musiikkiin, neulomiseen, lukemiseen, ruokavalioon ja ihan kaikkeen.

Aloita kysymään itseltäsi seuraavaa kysymystä: ”Mikä estää minua tekemästä yhden punnerruksen/kyykyn/vatsalihasliikkeen juuri nyt?”

Kun vastaat kysymykseesi rehellisesti, toimi sen mukaisesti. Sinun tulee nyt toistaa tätä kysymystä itsellesi pitkin päivää kahden tai kolmen viikon ajan.

Yhdistä kysymyksesi johonkin, mitä teet usein. Jos katsot kellonajan kännykästäsi, käyt jääkaapilla tai saat viestin kännykkääsi tai tietokoneellesi, esitä kysymys itsellesi ja toimi rehellisen vastauksesi mukaan.

Tulet huomaamaan, miten liikkeen suorittaminen muuttuu päivien edetessä todella helpoksi. Voit myös halutessasi alkaa tehdä kolme liikettä kerralla, mutta älä missään nimessä siirry pitkään treeniohjelmaan ennen kuin olet harjoittanut tätä menetelmää vähintään kaksi viikkoa.

Seuraavaksi perustelen, miksi menetelmä toimii uuden omaksumiseen ja siinä pitäytymiseen, ja miksi kiellän sinua aloittamasta suoraan treeniohjelmasta.

Jos aloitan (lihas)työn, jota en ole juurikaan aikaisemmin tehnyt, vien hermostoni stressitilaan. Koska hermostoni suojelee kehoani, saan siltä viestin ”tämä ei ole mukavaa, eikä yhtään nautinnollista”. Hermostoni ei kannusta minua palaamaan tuohon suoritukseen, vaan muistuttaa, että ”kuntoilu on inhottavaa, ja se sattuu”. Pian mieleni lähtee mukaan peliin sanoen ”ei ole aikaa, tänään on jotenkin kykenemätön, on tuollainen ilma jne.”

Hermosto ei totu suuriin muutoksiin. Se tarvitsee muutoksen hyvin pienissä erissä. Luulemme usein, että meidän tulee vain jatkaa pitäytymällä 30 minuutin treeniohjelmassamme, niin systeemimme tottuu. Kun emme onnistu siinä, petymme itseemme ja tuomitsemme itsemme laiskaksi ja luovuttajaksi.

Koska hermoston tehtävä on suojella meitä, emme saa stressata sitä liikaa. Siksi laiskuus ja luovuttaminen ovat luonnollista ja oikeastaan terveellistä.

Jos huomaat luovuttaneesi, älä sääli tai toru itseäsi. Kysy itseltäsi, haluaisitko yhä mennä sitä päämäärää kohti, jota kohti aikaisemmin halusit. Itsesääli ja itsensä toruminen tuntuvat hyvin samankaltaisilta, ja niistä saatava stressi estää usein meitä yrittämästä uudelleen. Muista, että luovuttaessasi luontosi toimi oikein, ja nyt jatkat matkaasi hyväksyen rajasi ja sopeuttaen hermostoasi kohden päämäärääsi.

Aloitin tämän tekstin seuraavilla sanoilla: Elämäntapamuutoksen salaisuus on mahdollisimman vähän hermostoamme stressaava toistuva harjoittaminen. Luontomme ei yksinkertaisesti voi kannustaa meitä menemään suuntaan, joka aiheuttaa meille suurta kipua, huolta ja kärsimystä.

Juuri tämän vuoksi myöskään läheisiemme neuvominen samoihin suorituksiin, joihin itse kykenemme, ei toimi. Heidän hermostonsa pystyy vain tiettyyn rajaan asti suoriutumaan stressittä. Niinpä suosittelen ohjaamaan läheisiäsi äärimmäisen pieniin kertamuutoksiin. ”Lue iltaisin 5 riviä kirjaa. Meditoi aamuisin kolmen sisäänhengityksen verran. Syö ensin puolikas porkkana, kun olet aikeissa syödä leivoksen, ja syö vasta sitten leivos, jos vielä haluat.”

Rakenna itsellesi onnistumisen ja epäonnistumisen kautta ”liian helppo” harjoitteluohjelma, jossa pitäydyt kahdesta kolmeen viikkoa. Kehomme hermojärjestelmä adaptoituu hiukan yli kolmessa viikossa uuteen, kun tuota uutta harjoitetaan päivittäin. Kahden viikon jälkeen olet jo kuitenkin eri ihminen suhteessa harjoitteeseesi, ja voit toki kokeilla rajojasi. Kunhan muistat olla torumatta itseäsi mahdollisen luovuttamisen jälkeen.

Toivotan onnea matkalla onnistumiseesi.

Hansi Harjunharja