Kati Kanto: Maitokahvimaa 2015
Pohjolan Painotuote Popa. Rovaniemi 2015.
Kati Kannon omakustanteena julkaistu novellikokoelma Maitokahvimaa (2015) antaa jo nimensä perusteella odottaa jotakin perustarinoista poikkeavaa. Kirja pitää sisällään 23 lyhyttä novellia, joissa luonto sen moninaisuudessaan on vahvasti esillä.
Jo heti ensimmäinen novelli kuorii lukijalta suomut silmiltä. Näissä tarinoissa ei ole onnellista loppua ja välillä loppua ei ole ollenkaan. Ajatukset jäävät leijailemaan ja lukija pohtimaan, mitä juuri tapahtui. Matkan varrelle mahtuu monenlaista. Välillä ruoditaan parisuhteita tai -suhteettomuuksia, välillä perheväkivallan uhkaa ja uskottomuutta. Tarinoissa on purtavaa myös kirjaimellisesti. Erilaisten ruoka-aineiden kuvaileminen antaa lukijan aisteille ärsykkeitä: lukija voi tiedostaa, miltä kyyhkyspaistin karpalokastike maistuu tai miten voimakkaasti juuri maasta nostettu tilli tuoksuu.
Opettajan päiväkirjoissa ruoditaan alati raaistuvan koulumaailman arkea sekä opettajan ristiriitaisia ajatuksia kutsumusammatin hyvistä ja huonoista puolista. Novellissa Tulevaisuuden koulu sananmukaisesti ”annetaan palaa”. Tekstissä leikitellään ajatuksella unelmien koulusta, jossa opettajat ajavat Rolls Roycella ja oppilailla on poronnahkaiset vaatteet. Novelli Salin poikki on puolestaan oivaltava kuvaus ajan pysähtymisestä. Lukija jää mielenkiinnolla seuraamaan, mitä kaikkea muutaman metrin matkalla pirtin läpi voikaan havainnoida. Huvila tuo mieleen nykypäivän palvelutalot ja niiden asukkaat, joiden elämä on usein yksinäistä.
Tarinoissa on kaikesta huolimatta – tai ehkä juuri sen takia jotakin seesteistä ja rauhoittavaa. Kuvaukset pysähtyvät yksityiskohtiin, jolloin lukija saa hetkeksi asettua aloilleen tekstin sisään, rauhoittua ymmärtämään lukemaansa. Tarinoissa on unenomainen, abstrakti tunnelma. Kanto leikittelee mikroskooppisilla yksityiskohdilla ja kuvaa nokkelasti niin ihmismielen aivoituksia, kuin luontoa ja sen eläimiäkin.
Rivien välistä on luettavissa jokapäiväiseen elämäämme liittyviä arjen haasteita. Lukija ei pääse helpolla, mutta ehkä se ei tarkoituskaan. Maailmamme on täynnä ärsykkeitä. Suoritamme jatkuvasti päivästä toiseen. Kaiken pitää tapahtua nopeasti, olla selkokielistä ja helposti ymmärrettävää. Maitokahvimaata lukiessa uppoutuu parhaimmillaan monisävyiseen mielikuvitusmaailmaan, jonka abstraktit tarinat tuovat tervetullutta pakoa arjesta.