Kari Väyrynen: Viisauden haaste. Metafilosofinen johdatus filosofiaan.
Jyväskylän yliopisto. 2019. Ilmainen e-kirja.

Filosofian johdantoteoksista ei ole puutetta, joka lienee ihan hyvä asia. Itselleni vastaan on tullut kärjistetysti sanoen kahdentyyppisiä johdantoteoksia: Ensinnäkin niitä, joissa tehdään systemaattinen ja sanakirjamainen tiedonsiirto filosofian eri osa-alueista, klassikoista ja aikakausista. Toiseksi vastaani on tullut sellaisia johdantoteoksia, joissa pyritään saattamaan lukija sisälle filosofiseen ajatteluun itseensä arkikielen avulla, ilman filosofian tieteen syvälle menevää termistöä ja koulukuntajakoja. Tälläinen jako voitaneen tehdä myös filosofian johdatusluentojen kanssa.

Kari Väyrynen Oulun yliopistosta on kirjoittanut syksyllä 2019 johdatusteoksen filosofiaan lähestulkoon 40 vuoden filosofian opetustyön myötä. Viisauden haaste. Metafilosofinen johdatus filosofiaan näyttäytyy itselleni kolmannen tyyppisenä johdatusteoksena filosofiaan. Lukija tutustuu filosofian harrastukseen filosofian tutkimuksen pariin kuuluvien käsitteiden kautta (joka voi olla johdatusteosta etsivälle, ilman opettajan avustusta filosofiaa aloittavalle ihmiselle liian haasteellista), mutta ote on kuitenkin samalla isoja kokonaisuuksia hahmotteleva, perustoja kyselevä ja rajoja rikkova. Tämän lisäksi teoksen otsikkoon kuuluva käsite meta tuo johdatukseen lisäsävyn: Esim. kirjan johdanto puhuu filosofian yhteyksistä yksilöön, yhteisöön, ympäristöön, tieteeseen ja sivistykseen. Periaatteessa teos toimii johdantoteoksena jo kokeneellekin filosofian harrastajalle – sellaiselle, jolla ajatuksien abstrahointi on kenties mennyt liian pitkälle.

Väyrysen teoksessa yhdistyy itselleni filosofian mielekkäät puolet: Tieteellisen filosofian parituhatta vuotta jatkunut tutkimus samojen asioiden parissa, teoreettinen etäisyys arkiymmärrykseen ja johdonmukainen sekä selkeä käsitteellisyys ottavat kantaa ihmisen paikkaan olevassa ja ihmistä ympäröiviin kulttuurivoimiin. Tieteellinen filosofia auttaa paljastamaan ”asiat itsensä” arkiymmärryksen alta. Tieteellinen filosofia hitsautuu kiinni edifioivaan filosofiaan ja ne ovat komplementaarisessa suhteessa toisiinsa. Tällöin filosofian rooliksi, jos sellaista tahtoo määritellä, kiteytynee ihmisen sivistysprojekti.

Arvostelijan mielestä Väyrysen teosta leimaa vaatimus ”filosofian totaliteettiin”, jota tieteenfilosofiassa silloin tällöin penätään muilta tieteiltä. Filosofia ei voi eristäytyä omaksi erityistieteekseen, joka ei esimerkiksi ota kantaa luontoon, koulutukseen, työhön tai omaan akateemiseen asemaansa tietotuotantokapitalistisen yliopiston välineenä. Kokonaisvaltaisen filosofoinnin yksi ehkä hedelmällisin seuraus onkin se, että filosofoivan ihmisen on mahdollista olla muutakin kuin vain oman aikakautensa tuote. Ilman filosofointia ihmisellä on taipumus jälkirationalisoida oman aikakautensa trendikäsityksiä ja luulla, että näiden käsityksien uudelleen tuottaminen omassa pääkopassa on valistunutta järkeä (esim. päivänpoliittinen keskustelu internetissä). Teoksen kokonaisvaltaisuuden ansiosta se on melkeinpä ehdotonta luettavaa esim. tieteestä, etiikasta ja politiikasta mielipiteitä lausuvalle ihmiselle.

Teos on tiivis ja sisältää paljon asiaa. Sen sisällön tutkiminen on mielestäni jotain, johon kannattaa palata aina silloin tällöin, pienten taukojen jälkeen. Filosofisen ajattelun omaksuminen ei muutenkaan istune kovin hyvin ”kaksi viikkoa tenttikirjan lukua ja sitten tenttiin” -rutiiniin (olettaen, että kirjan laina-aika on kaksi viikkoa, kuten esimerkiksi Lapin yliopistossa) tai internetin keskustelukulttuuriin.

Sisällysluettelo:

1. Johdanto. Filosofia muuttuvassa maailmassa, metafilosofisen johdatuksen merkityksestä, onko filosofian muutettava maailmaa, ihminen – filosofoiva eläin, metafilosofinen lähestymistapa oppina praksiksesta, dialektinen ajattelu metafilosofisena menettelytapana, ympäristöfilosofia: uusi metafilosofinen näkökulma, filosofia viisautena: ennen ja nyt, filosofian merkitys kulttuurin kontekstissa
2. Terminologinen johdatus: filosofia viisauden rakkautena ja ajattelutapojen arviointina. Käytännöllinen viisaus hyvän elämän taitona, teoreettinen viisaus kokonaisnäkemyksenä todellisuudesta, sofistinen ’viisastelu’ ajattelun mahdollisuuksien paljastajana, viisaus ympäristöfilosofisena haasteena, inhimillisen tiedon ongelma: subjekti ja objekti, filosofointi ajattelun taitona: umpikujia, sokeita pisteitä mutta myös hyveitä ja positiivisia mahdollisuuksia?
3. Filosofian synnyn ja aloittamisen ongelma. Filosofian historiallinen synty: suhde mytologiaan ja uskontoon, myyttien ajankohtainen merkitys: ekologiset myytit ja ekoteologia, filosofian suhde arkiajatteluun, historiallinen katsaus filosofian ja arkiajattelun väliseen suhteeseen, terve järki ja praksiksen filosofia, arkiajattelun anti, ’terveen järjen’ ulottuvuudet: ruumiillisuus, arvot ja pedagogiikka, arkikokemus ja elämyksellinen suhde luontoon, harhapäätelmät arkiajattelun virhelähteinä, arkiajattelun merkitys ymmärtävälle ihmistutkimukselle
4. Filosofia ja erityistieteet. Erityistieteiden historiallinen synty: onko filosofia tieteiden äiti, tiede ja metafysiikka, tieteellisen ajattelun muodot: induktio, deduktio, abduktio, selittäminen ja ymmärtäminen, kontrafaktuaalinen ja kontrastiivinen ajattelu, tiede ja arvot, tieteen eettinen vastuu
5. Filosofia, estetiikka ja taide. Klassinen filosofinen estetiikka, taiteet ja filosofia, voiko taide toimia filosofian kielenä, ympäristöestetiikka ja ympäristötaide, tunteet ja ajattelu: onko tunteissa järkeä
6. Filosofia, ihmisen ongelma ja yhteys luontoon. ’Tunne itsesi’ filosofisena tiedonihanteena, ihmisen ymmärtäminen Heideggerin mukaan, utooppinen ajattelu ja ihmisen mahdollisuudet, oma elämä tulkintatehtävänä, ympäristöfilosofian haasteet ihmisen itseymmärrykselle, filosofia syvän historian mieleenpalauttajana