Pohjoinen julkaisutoiminta -seminaari 12.3.2014 Lapin yliopistolla
Avauspuheenvuorossa AGON ry:n pj. Kosti Joensuu kertasi kehittämisprojektin nykytilanteen. Koneen Säätiö tukee AGONin kehitysprojektia. AGON-lehti on ilmestynyt vuodesta 2001 neljä numeroa vuodessa. Lehti on verkossa luettavissa pdf-formaatissa. Kehittämisprojektin tarkoitus on kehittää julkaisutoimintaa, perustaa verkkolehti ja julkaista ainakin osa vanhoista artikkeleista perustettavassa verkkolehdessä.
Kehityshankkeen taustalla on myös Lapin yliopiston tarve pohjoiselle tieteelliselle aikakauslehdelle, jolla olisi Julkaisufoorumin noteeraus. Noteeraus lisäisi tutkijoiden motivaatiota kirjoittaa lehteen. Tavoitteena on saavuttaa taso yksi kun tällä hetkellä AGON-lehti noteerataan alimmalla tasolla.
Hanke rakentaa AGON-lehden ja pohjoisen tiede- ja kulttuuriyhteisöjen välisiä yhteyksiä. AGON-lehdelle yritetään houkutella uusia yhteistyökumppaneita, kirjoittajia ja kuvittajia vanhojen lisäksi. Monitieteisyys filosofisin painotuksin on järkevä suunta lehdelle.
Lehden toimituskäytäntöä parannetaan nimeämällä lehdelle useampi kuin yksi päätoimittaja, toimitussihteeri, taittaja sekä monialainen toimitusneuvosto. Toimitusneuvoston kokoaminen tukee artikkelien tason varmistamista. Toimitusneuvoston tehtävänä on asiantuntijalausuntojen lisäksi myös kirjoituskutsujen välittäminen ja teemakokonaisuuksien ideoiminen.
Yleisökommentti: AGON ry:n perustajajäsen Sam Krause totesi, että jäsenen näkökulmasta lehdessä kaivataan artikkeleita, joissa on rohkeita avauksia, ei pelkästään tieteellisiä vertaisarvioituja artikkeleita.
Filosofian opettaja Toivo Salonen kertoi kokemuksistaan kuuden eri kulttuurilehden sisäpiirissä. Toivo muistutti, että lehden tekemisessä tarvitaan yhteisön antama oikeutus. Lisäksi tarvitaan pienryhmä, joka varsinaisesti tekee lehden. Lehti on kuva sen tekevästä ryhmästä. Yhteisöllinen tausta ei tietenkään eliminoi eriäviä näkemyksiä. Toivo totesi, että on olemassa yhteisö AGON-lehden takana ja se on perusta, joka antaa mielekkyyden toiminnalle. Tarvitaan lisäksi innokkaita ihmisiä, jotka huolehtivat lehden käytännön toimitustyöstä.
Toivon kokemusten mukaan lehteä tekevä porukka voi väsähtää. Yhdistyslehden ongelma voi olla elinkelpoisen kaaren katkeaminen ennen aikaisesti kun uudet tuulet alkavat puhaltaa. Tällöin saatetaan liian helposti laittaa pois järkeviä käytäntöjä ja traditioita. Toivo totesi, että AGON on siinä tilanteessa, että uusi alku pitäisi löytää.
AGONin vahvuus on pohjoisuus. Pohjoisuus ei ole kuitenkaan sisällöllinen vaan enemmänkin tunnetason juttu. Ei ole olemassa pohjoista filosofiaa, filosofia on universaalia, Toivo painotti. Arjen elämän kautta ihmiset kuitenkin sävyttävät kaiken tekemisen. Vasta filosofinen harrastus antaa yksittäisille asioille merkitystä.
Läheisyys luontoon on täällä pohjoisessa tärkeä näkökulma, koska meillä on kuitenkin hieman erilainen luonto kuin muualla. Kun toimii vähäväkisellä alueella, keskusten harjoittamat alistusmekanismit näkyvät selkeämpinä kuin keskuksissa. Kaukaa näkee selvemmin kuin läheltä.
Toivo kritisoi myös nykyistä referee-käytännön suosimista. Monet hyvät artikkelit eivät läpäise nykyistä referee-myllyä, varsinkin jos teksti tai kirjoitustapa on persoonallinen tai jos teksti ei liity juuri senhetkiseen keskusteluun. Toivo ennakoi, että referee-lehdille saattaa syntyä vastareaktiona kilpailevia lehtiä, koska monet persoonalliset ja kokeilevat tekstit jäävät referee-lehtien ulkopuolelle. Monet filosofian historian tekstit ovat kuitenkin olleet tyystin erilaisia kuin nykyisen referee-käytännön suosimat artikkelit. Toivo totesi myös, että neutraalisuus on suosittua nykyisin, mutta se ei ole tae objektiivisuudesta. Neutraali teksti vain sattuu miellyttämään kaikkia tai ainakin useampia.
Viestintäpäällikkö Markku Heikkilä kertoi toimineensa aikaisemmin sanomalehtitoimittajan uralla ja nyt tiedeviestinnän palveluksessa. Markku pohti monin esimerkein pohjoista julkaisutoimintaa ja kysyi, missä artikuloituu pohjoinen keskustelu tätä nykyä. Aikaisemmin oli vahvoja maakuntalehtiä, mutta sanomalehtien ketjuuntuminen merkitsee, että palstatila paikalliselle keskustelulle on yhä vähäisempi. Sisältö yhdenmukaistuu yhä enemmän.
Markku muistutti, että Suomessa on vahva pienlehdistö, jolle on tarjolla myös rahallista tukea, kunhan osaa oikeasta lähteestä hakea. Oululainen Kaltio täyttää kohta 70 vuotta, mikä on huikea ikä kulttuurilehdelle. Markun käsityksen mukaan painetuille kulttuuri- ja mielipidelehdille on edelleen kysyntää. Pienlehden julkaisemisessa ei pidä miettiä todennäköisyyksiä vaan mitä haluaa tehdä.
AGONin verkkolehden rakentamisesta vastaava Aki Nyyssönen esitteli ideoita uudeksi verkkolehdeksi. Verkkojulkaisu sisältää painetun lehden sisältöjen lisäksi ylimääräisiä sisältöjä, kuten julkaisemattomia tekstejä tai kuvia sekä videoita tms. Ulkoasu on samanhenkinen printtiversion kanssa, mutta ei identtinen, sillä eri medioissa luettavuus on erilainen.
Aki muistutti, että mobiili- ja sisältölähtöisen ajattelutavan mukaan sisältöjen pitää olla helposti löydettävissä ja luettavissa mobiililaitteella. Mobiilinäkymästä pitää olla helppo laajentaa asettelua työpöytänäkymään ja sivujen on syytä latautua mahdollisimman nopeasti. Aki muistutti, että lehden verkkoversio toimii myös itsessään mainoksena tai ”käyntikorttina.” Käyttäjä päättää yleensä yhden pienen hetken aikana haluaako käyttää kyseistä www-sivua vai ei.
Tutkija ja verkkotoimittaja Toni Suutari kertoi kokemuksistaan Virittäjä-lehden verkkotoimittajana. Prosessi painetusta lehdestä verkkojulkaisemiseen ei ole ollut helppo ja kivuton. Toni totesi, että Virittäjä-lehden toimittajat ovat päätyneet ratkaisuun, jossa tuorein numero tulee avoimeen käyttöön vasta vuoden kuluttua. Lehden tilaajat voivat tietenkin kirjautua sisään ja päästä lukemaan kaikki artikkelit. Tällä ratkaisulla on haluttu suojata kassavirtaa, koska Virittäjä-lehden kohdalla puolet tuloista kuitenkin kertyy tilausmaksuista.
Tonin kokemuksen mukaan referee-artikkeleita halutaan nykyään kirjoittaa entistä useammin samalla kuin muun aineiston tarjonta vähentynyt. Enää lehdissä ei keskustella samalla tavoin kuin joskus aikaisemmin. Keskustelu on siirtynyt verkkopalstoille. Samoin tilausmäärät ovat laskussa, mm. opiskelijat eivät enää tilaa alan lehtiä yhtä ahkerasti kuin aikaisemmin.
Toni totesi myös, että tiedejulkaisemisen puolella keskustellaan kiivastikin erilaisista rahoitusmalleista. Open access -rahoitusta ei ole Suomessa ratkaistu, vaan edelleen keskustellaan erilaisista malleista. Verkkoversion rinnalla on paras säilyttää myös printtiversio, jos se tuo tuloja edes vähän. Joillekin aloille voivat sopia esim. kirjoittajamaksut, mutta humanistisille lehdille ne ovat vieraita. Kirjoittajamaksu ei tarkoita sitä, että kirjoittaja maksaa itse saadakseen artikkelin julkaistua, vaan maksaja on taustayhteisö. Verkkolehden haasteena on lisäksi se, että lukijoiden pitää löytää lehden sisällöt kun lehden uusin numero ilmestyy. Siksi pitää olla vaikkapa sosiaalisen median kanavia, joissa voidaan levittää tietoa uudesta numerosta.
Omassa puheenvuorossaan taiteilija ja taiteen tutkija Kalle Lampela totesi, että AGON-lehden kehityshankkeessa tavoite on myönteisen utooppisuuden avulla muuttaa sokea toiveikkuus konkreettiseksi toiveikkuudeksi. Esimerkkinä tästä Kalle kertoi miten kilpailevat lehdet ovat pystyneet haastamaan vakiintuneen valtavirran julkaiseman taidelehden ottamalla huomioon myös taiteen marginaali-ilmiöt, joilta valtavirran lehti oli sulkenut silmänsä.
Kalle totesi, että samassa julkaisussa tiede ja taide voivat olla haastavia yhdistää, sillä tieteen ja taiteen kritiikin ero on seuraava; jos tieteellinen artikkeli saa kritiikkiä, sitä kuitenkin kiitetään – toisin kuin taidetta. Jos taiteilijan näyttelyä kritisoidaan, sitä ei samassa yhteydessä koskaan kiitetä. Lisäksi Kalle painotti, että taidelehti netissä ei voi olla painetun lehden toisinto, vaan sen on kyettävä lisäämään motivaatiota lukea myös painettua lehteä.
Yleisökommentti: Politiikan tutkija Tiina Seppälä kommentoi sanomalla, että olisi kiinnostavaa jos taiteilijat kommentoisivat yhteiskunnallisia kirjoituksia ja päinvastoin. Ylipäätään filosofisen ja yhteiskunnallisen toiminnan tulisi olla kaikkea elitismiä vastaan, vastata kansanomaisesti kysymyksiin mitä filosofia on tai mitä taiteen pitäisi olla.
Feminismin tutkija Kirsti Lempiäinen kertasi kokemuksiaan feministisen underground-lehti Naimin toimittamisesta. Kirsti totesi myös, että pohjoinen teema on Lapin yliopistossa joiltakin osin kuin päälle liimattu. Ellei pohjoisuus tule tutkimuksessa perustelluksi tutkimuskohteen ja käsittelyn kautta, sillä ei ole merkitystä. Materialistisen feministisen filosofian mukaan ruumiillisuus otetaan vakavasti ja feministinen maailmanvallankumous kuuluu kaikille.
Politiikan tutkija Petri Koikkalainen pohti, miten voitaisiin innostaa yliopiston nuoria tutkijoita kirjoittamaan lehteen enemmän. Yliopiston etu olisi, että tutkijat julkaisivat rankingin mukaan mahdollisimman korkealle noteeratuissa julkaisuissa. Tämä aiheuttaa huomattavia paineita varsinkin nuorille tutkijoille, joiden on pakko yrittää julkaista artikkeleita referee-arvioiduissa lehdissä.
Seminaarin esitelmien jälkeen yhteinen illanvietto ja keskustelu jatkui vapaamuotoisena. Seminaari loi näkemystä ja uskoa AGON-lehden kehityshankkeeseen. Seminaarin jälkeisen yhteistyön tuloksena verkkolehti-projekti on saatu hyvään alkuun, AGON-lehdelle on nimetty uudet päätoimittajat sekä laaja monitieteellinen toimitusneuvosto.