Minkälaisista tutkimuseettisistä valinnoista, arvoista ja jännitteistä on kysymys silloin kun tutkija toimii alkuperäiskansatutkimuksen ja saamentutkimuksen alueilla? Tai kun tutkija liikkuu tutkimuksessaan erilaisten vähemmistöjen ja ryhmien sisäisen dynamiikan kysymyksissä? Tai tarkemmin: silloin kun tutkija hylkääkin perinteiset oletukset objektiivisuudesta ja etäisyydestä ja liikkuu tutkimuksessaan sisäpuolisen position ja ulkopuolisen position välissä päästäkseen käsiksi olennaiseen tietoon ja ollakseen herkkä ja eettinen tutkimuskohteelleen ja omille havainnoilleen?

Tutkimusetiikan peruskäytäntöihin kuuluu hyvän tieteellisen tavan noudattaminen eli rehellisyys, tarkkuus ja huolellisuus. Toisinaan tiedekeskusteluissa osana eettisen tutkijan ihannetta elää myös sinnikäs oletus objektiivisuudesta ja etäisyydestä tutkimuskohteeseen. Objektiivisuuden ihanne on erottamaton tieteen arvovapauden ihanteesta. Mutta kuinka voimme puhua arvovapaudesta ihmistieteissä, jos tunnustetaan, että tutkijoiden ei ole mahdollista olla tietoisia kaikista mahdollisista taustaoletuksistaan, jotka vaikuttavat heidän toiminnassaan?

Eettisten näkökohtien huomioon ottaminen nousee erityiseksi kysymykseksi esimerkiksi erilaisia ryhmiä, vähemmistöjä ja yhteisöjä koskevassa tutkimuksessa. Tai ylipäätään erilaisten (kulttuuri)sensitiivisten aiheiden piirissä, joissa käsitellään ihmisten henkilökohtaisia vakaumuksia, identiteettejä ja elämänvalintoja.

Alkuperäiskansoja koskevassa tutkimuksessa eettiset kysymykset ovat erityisen keskeisiä. Alkuperäiskansat ovat olleet pitkään länsimaisen tieteen objekteja, jolloin tutkimus on usein ollut osa alkuperäiskansoja koskevaa poliittista vallankäyttöä, joka on tuottanut ja uusintanut epäsymmetrisiä valtarakenteita ja kolonialistisia käytäntöjä. Tutkimuksella on saattanut olla suoria poliittisia ja hallinnollisia kytkentöjä alkuperäiskansoja koskevan vallankäytön oikeuttamiseksi ja tehostamiseksi. Viime vuosikymmenten aikana monet alkuperäiskansoihin kuuluvat tutkijat ovat murtaneet länsimaisen tieteen ja sen kirjoittamattomien sääntöjen ja arvojen hegemoniaa ja tehneet tilaa toisenlaisille maailmankatsomuksille, tietokäsityksille, arvoille ja tutkimusmenetelmille tutkimuksen perustana. Eettisesti kestävän tutkimuksen keskeisiä lähtökohtia ovat tällöin muun muassa yhteisölähtöisyys, tasavertaisuus tiedon tuottajien ja käsittelijöiden kesken sekä tutkimustarpeiden ja tutkimuksen hyödyn ymmärtäminen ja määrittäminen yhteisöjen näkökulmasta. Tässä AGON-lehden numerossa Emily Höckertin teksti Kohti vieraanvaraisia tutkimusmetodologioita pohtii paikallisyhteisöjen ja tutkijan suhdetta sekä siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä vieraanvaraisuuden ajatusta kehittäen.

Käsillä olevassa lehdessä on kolme saamelaisuutta koskevan tutkimuksen eettisiä kysymyksiä pohtivaa ja analysoivaa tekstiä. Saamentutkimuksen piirissä on jo pitkään tunnistettu tarve keskustella eettisistä erityiskysymyksistä ja hiljattain onkin aloitettu yhteispohjoismainen yhteistyö saamelaisuutta koskevan tutkimuksen eettisten linjausten tuottamiseksi. Inker-Anni-Linkolan ja Pigga Keskitalon vertaisarvioitu artikkeli keskustelee saamelaispedagogiikan tutkimuksen etiikasta tutkijoiden omien tutkimuskokemusten kautta. Lydia Heikkilän ja Tuuli Miettusen artikkeli tuo yhteisöllisyyden näkökulman tutkimuseettiseen keskusteluun peilaten teemaa konkreettisesti meneillä olevan tutkimushankkeen SÁRA – Saamelaisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus kanssa. Mardoeke Boekraad kysyy artikkelissaan, kuinka ja millaisten ehtojen vallitessa valtaväestöön kuuluva tutkija voi tehdä dekolonisoivaa tutkimusta ja nostaa esiin myös alkuperäiskansa-tutkimuksen etiikkaan liittyviä poliittisia kysymyksiä. Tapio Nykänen pohdiskelee puheenvuorossaan tieteen, tiedon ja toiminnan suhteita maahanmuuton tutkimuksessa.

Numeron taiteilijana on pohjoisen kuvataiteilija Liisa Karintaus. Taiteeseen liittyy myös Anniina Mäen puheenvuoro, jossa hän tarkastelee Roy Anderssonin elokuvan (Kyyhkynen istui oksalla olevaista miettien) kohtaukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Estetiikan ja etiikan suhde on toisinaan mutkikas. Jaana Erkkilä puolestaan pohtii puheenvuorossaan minkälaisia tutkimuseettisiä haasteita taideperustainen tutkimus ja taiteellinen tutkimus asettavat, kun tutkijalla on edessään visuaaliset aineistot, kuten lasten ja nuorten tuottama taide.

Antoisia lukuhetkiä Agonin lukijoille,

Sanna Valkonen & Kalle Lampela